Kolmas leiriyö Bundabergin lähistöllä

Lähdemme aamulenkille vielä kun aurinko on kohtuullisen alhaalla ja lämpötila siedettävä. Polku lähti metsään jossa oli suljettavat veräjät jottei kengurut ja muut elikot pääse pois alueelta. Näimme tosin vain mullikoita ja lintuja. Kengurun jäljet näimme puron varressa, mutta emme vieläkään ensimäistä kengurua!

Lenkin jälkeen uimaan. Komea hiekkaranta johonka mukavankokoiset aallot hyökyivät. Eilinen leiri oli kilometrien mitaisella koralihiekkarannalla. Tämä uimakelpoiseksi muokattu ranta oli muutaman sadan metrin mitainen ja avattu mustista pyöreistä kivennökeröistä joita jatkui riuttana aimarannan ulkopuolella

Uiminen aalloissa on sualaisen mukavaa. Vanhakin nyt nuartuu, vai  miten se joululaulu menikään. Leirintäalueen huoltopuoli on huippuluokkaa. Suihkulooseja on useita kymmeniä ja loundryssäkin taisi olla kymmenkunta pesukonetta rivissä. Paukaijat kaikattivat omia juttujaan vaunun viereisessä puussa ja töyhtöhyypän näköinen kovaääninen lintu meinasi ottaa yksipuolisesti Mirjasta mittaa. Olisko ollut poikasia lähistöllä.

Kahviaamiainen lenkin jälkeen lisukkeena tuoretahedelmäsalaattia Pawpaw-kupisssa. Mikä lienee tuo pawpaw suomessa.. Niitä viljellään täällä paljon ja myydään kauppojen lisäksi suoaramyyntinä tiloilta. Ohutkuorinen, paksumaltoinen, keltainen hedelmä jossa isorakeista kutumaista siemenhöttöä. Painoa kilon kahtapuolta.

Leiri kasaan ja Bundabergin keskustaan kyselemään aktiviteetteja. Rommitehtaalle olisi päässyt tututustumaan ja illalla turtleretkelle. Päätettiin jättää molemman. Edellisen illan kilpikonnaretkellä oli ollut 278 turistia ja 10 kilpikonnaa munimassa. Väärä suhde. Lähellä olevasta ostosparatiisista löydettiin shortseja ja uusi kortti Ipadiin. Satasen kortti kesti kolme päivää. Karttaohjelma syö hulvattomasti nettiaikaa. Täyty koetaa pärjätä paperikartoilla.