Biloelasta takaisin rannikolle.
Lähdemme Biloelassa aamulenkillä tutkimaan löytyyko kylältä nettiyhteyttä. Löytyy, mutta liikekeskus on kiinni. Nautimme vaihteeksi kaupalliset kahvit. On ihan hyvää mutta kallista - viisi euroa kaksi kuppia. Onneksi on vaunussa oma pannu. Karmon kahvivalinta osui kohdalleen ja vaunun varusteissa olevalla pressokeittimellä saa suomalaiseen makuun sopivaa kahvia. Palaamme pakkaamaan kamppeet leirintään.
Sukellukselle on tullut tarjouspyyntö Suomenlinnan alueelta. Ipadista ei saa oikein tutkittua, joten menemme Biloelan liikekeskukseen nettiin. Vaikka on päätetty pysyä töistä erossa, on asia kuitenkin selvitettävä. Nettikioski on keskellä ostarin käytävää kuten muallakin on nähty. Nettiin päästään melko kovalla hinnalla. Paperi on loppu koneesta ja toimistosta haettu miekkonen lähettää karmon sähköpostista viestin itselleen ja tulostaa sen omassa toimIstossaan. Hyvää ja ystävälistä palvelua. Mirja shoppaa pari hellepuseroa ja uima-asun.
Hyppäämme taas matkakotiin ja matka jatkuu. Reitti vuorialueen yli on vaihtelevaa maastoa. Kymmeniä kilometrejä silmänkantamattomiin jatkuvaa nummea jossa laiduntaa lihakarjaa perheineen. Ihan älyttömän paljon monenrotuista karjaa. Kyllä on helppoa lehmänhoito täällä.
Laitamme levikkeelle leirin ja kaivamme edellisen päivänä ostetut lammaspihvit jääkaapista. Nam. Kaasu on kuitenkin loppu joten leiri kasaan ja liikkeelle. Vaunun tingelit on suunniteltu uskomattoman toimivaksi. Ulkokeittiön pystyttää ja purkaa muutamassa minuutissa ilman kiroiluja. Pysähdymme jaloittelemaan ja ostamaan kaasupulloa seuraavaan isommin asuttuun paikkaan Mount Morganiin. Kylä on syntynyt aikanaan hopea ja kultakaivoksen ympärille mutta nyt näyttää olevan myynnissaä paljon taloja. Karmo ostaa tienvarren myymälästä huomiovärisen lämpimän työmaatakin. Kaasuakin saadaan. Mirja kuvaa paiakallisen pubin aussiukkoja.
Kahden kilometrin poaikkema pääväylältä vie meidät patolammelle jonka rannalla paistelemme pihvit.....herkullista lammasta....ähky. Patolampi on aikanaan rakennettu palvelemaan kaivoksen vedentarvetta. Nyt lammesta otetaan pelkästään kaupungin juomavesi. Linnut pyrkivät jakamaan saalista kun aterioimme yhdessä kymmenestä rakennetusta pöytäkatoksesta.
Pienet nokoset on tarpeen. Ruokalevon jälkeen jatkame matkaa vuorialueen yli kohti Rochamptonia eli paikalisesti Rockia. Upeita maisemia taas. Pitkiä asumattomia alueita. Joissa on parhaimmiallaan kuuden metrin mittakepit tulvakorkeuden hahmottamiseen. Nyt alkaa avautua se mitä matkaoppaisa on kerrottu Queenslandin tulvista. Tänne alieelle tulee valumavesiä varsin laajalta alueelta pienikin sade voi nostaa purkukanaviin vettä niin apljon että ispt alueet on hetkessä veden alla ja tiet kulkemattomia. Flooding- varoituksella varustettuja notkelmia on jatkuvasti. Pyörähdämme Rockisssa mutta ei jäädä viipymään. Isossa irkkubaarissa poikettiin muttei jaksettu jäädä.
Ajelemme Emu Parkkiin leirintään. Paikka löytyy ja majoitutaan. Vähän väsytti lampaansyönti joten pötkäHdettiin kuuden maissa nokkaunille. Siitäpä unta maistui aamuviiteen saakka. Sotkeekohan vielä aikaero...ainakin nukuttaa hyvin. Vettä roiskaisee aina ajoittain. Yöllä sataa usein isomman kuuron. Aamiainen, paahtoleipää, kinkkua, juustoa, tomaattia, salaattia, jukurttia, tuoremehua, kahvia ja siivut ananasta.
Pakkaamme reppuun uimavehkeet ja lähdemme aamulenkille merenrantaan joka kohisee penkereen takana 50 m pääsä. Kävelemme loputonta hiekkarantaaa pitkin jossa ei montaa ihmistä näy. paikallinen asukas, n. 60 mies koiransa kanssa tulee vastaan ja häneltä utelemme uimisen turvallisuutta. Meduussoita ja haita ei kuulemma ole jote uskallumme uimaan. Aallokko ei ollut korkeaa joten uiminen lämpimässä merivedessä oli jälleen mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti