Maanantai 13 päivä 

Eipä herätty Bucasiassa niin ajoissa että olisi noususveden aikaan ehditty uimaan suojahäkkiin. Nsousuvesi olisi ollut yöhäällä neljä ja kuuden välillä aamulla. Näyttää tulevan todella kuuma päivä. Jo yhdeksän aikaan polttaa asfaltti jalan alla. Suuntaamme ennen puolta päivää takaisin Mackeyn kaupunkiin ja siitä edelleen Eugean luonnonpuistoon sademetsään tutustumaan. 

Mutkainen tie nousee neljä kilometriä 12 prosentin kallistuksella. Ilmakin tuntuu viileämmältä. Sademetsän paalupaikka Broken River löytyy. Hyvät parkkipaikat, vessat(paperia myös) ja myös grillipaikat kaasugrilleineen on käytössä täälläkin- uskomatonta. Ihmisiä liikkuu muutamia. Valittavana on useita erimittaisia reittejä ja valitsemme reilun tunnin pituiseksi arvioidun reitin Broken riverin varraella. Uusia lintuääniä, sirkkojen huumaavaa siritystä, valtavia puita... Nauhoitamme ääniä videolla kuvagallerian taustaääniksi. Korkean puuston siimeksessä on ilma mukavan viileää. Polku on selkeä kulkea ja isommat korkeuserot on hoidettu kivisillä portailla. Palamme lähtöruutuun. Emme nähneet harvinaista lättänokkaeläintä joessa, mutta uskomme että se niitä arkoja otuksia majailee siellä. Lähdemme paluumatkalle. Seuraavana aamuna on oltava laivarannassa lähdössä koralliriutoile.

Vuoren rinteillä täällä ylhäälläkin on paljon karjaa laiduntamassa. Koulubussien pysäkkeistä viestitään liikennemerkeillä, joten on täällä oltava enemmänkin ihmisiä. Ylhäällä on kyläpahanen jonka keskuksessa on kauppa. Pieni valikoima elintarvikkeita ja valtava valikoima erilaisia nukkeja ja nukkekoteja. Kaupan nainen varmaan valmistaa nukkeja itse. Kaupan kyljessä oleva tila on myytävänä-ei kysytä hintaa. Maaseudulla yleensäkin näkee täällä paljon tienvarren myyntikyltejä. Lienee tavaallinen tapa markkinoids täällä.

Mutkaisen tien poikki valuu vuoripuroja tämän tästä. Tulomatkalla näimme isomman putouksen ja Karmo on päättänyt ottaa taatusti stingittömässä vedessä raikkaat suihkut. Auto parkkiin tien poskeen ja uikkarit päälle. Karmon rypläys kallion kyljessä  näyttää niin hyvältä että Mirja lähteen vaatteen vaihdolle myös. Virta tekee tepposensa Karmolle sillä aikaa ja vie mennessään toisen varvassandaalin. Mirja meinaa jäädä suihkuun lopullisesti kun ei meinaa päästä ylös putousta ohjaamaan rakennetusta betonikaukalosta. Könytessä tulee vähän runtuja sääreen. Poltoainetta on nirkoisesti muta se riittää juuri ja juuri ensimmäiselle kylätankille.

Lähdsemme pientä mutkaista sivutietä kohti Airlie Beachia. Tie on paikoin 2 metriä leveä, mutta kauitenkin päällystetty. Paikalliset tulevat melkoista vauhtia mutkissa nelivedoilaan vastaan. Muutamia valumasiltoja on juuri uusittu, olisivat olleet varmaan poikki muutama päivä sitten. Seuraamme Ja kuvaamme nautakarjan touhuja isomman joen mutkassa. Toisella puolen on vissiin makeampaa vihreää ja lauma ylittää virtaa uiden. Virta meinaa napata muutaman, mutta ne selviytyvät uli. Toiselle puolelle jäävät aremmat mölisevät harmissaan. 

Tulemme Airlie Beachiin iltapäivän lämmössä. Nyt ollaan ihan oikeassa turistipaikassa. Pääkatu on täynnä putiikkeja lomalaiswn näköistä väkeä laumailee kaduilla. Mielettömiä näkymiä satamaan ja merelle. Upeaa ranta-asutusta. Piipahdus nettibaarissa. Löydämme risteilyn toimiston myös samalta kadulta aamulla, joten kaikki järjestyksessä. Karmolle uudet lipokkaat. Täällä varpikkaat ovat todella käyttökamaa-helpot pukea, viileät, eivät kerää hiekkaa tai vettä ja suojaavat poltavalta kadulta. Malleja löytyy joka lähtöön kaikista hiantaluokista.

Aikomuksena on ollut mennä syömää seafdoodia monena päivänä ja nyt kiipeäme toisen keroksen ravintolaan. Avoimen ikkunan viereinen pöytä tarjoaa ilmaa ja herkulliset näkysmät valaistuun puistoon ja sen takan olevaan sataman. Puistossakin on taas ilmaisilla grilleillä varustetut katokset käytettävissä. Otamme taikinalla kuorrutetut ruukulliset kastikkeessa muhivia mereneläviä. Maukasta mutta taikinakuori on vaikeaa syödä. Rukut ja mirjan viinilasilliset tekee euroissa viitisenkymppiä.

Massu täynnä lähdemme etsimään leirintää jonka rekisteröimme tullessa. Se löytyy vähän hakemalla. Respa on kiinni ja etäpalveluna saamme numerokoodin jolla pääsemme sisään. Luottokorttinumero, rekkari ja nimi kysytään varmistukseksi. Maksaa voi aamulla. Hoidettu hyvin suunniteltu alue, hinta 35 dollaria kahdelta hengeltä. Keskellä aluetta on surehko uima-allas. Hyvät huoltorakennukset. Sähkötolpassa sammakkosuoja:)

Alue hiljenee kymmeneltä kuten kaikisa paikoissa.