22.12.2010 Charters Towerissa
Aammulla heräsimme kun rekka starttasi vierestä. Aamukahvit ja tarkistamaan levähdyspaikan wc:tä.....Hyvin hoitavat Aussit julkisten paikkojen wc:t. Paikat siistissä kunnossa ja paperia ja saippuaa riitävästi. Mukavampihan tasta oli herata kuin sairaalan parkista johon illalla ensin tarjosimme.
Aamutoimien jälkeen kävelylenkille lähistöllä olevan radan vieressä kulkevaa tietä pitkin. Valitsime väärän tien kun hetken käveltyämme tuli paikallinen ukkeliini huiskuttamaan " ei tänne, yksityisalue ".
Vaihdoimme radan toiselle puolelle missä punainen hiekkatie (taalla on maa-aines niin punasta etta potunkeittovesikin jaa punaiseksi) kiemurteli nummella pensaiden ja puiden lomassa. Kävelyllä näimme ja kuvailimme muurahaisia jotka liikuivat todella vikkelästi ja kulkivat tiessa oleviin reikiin. Jälkiä näimme jota epäilimme vallabien tekemäksi. Lenkki virkisti edellisen päivän istumisien jälkeen.
Sitten kaupungin paakadulle, missä olimme edellisenä iltana nähneet coyboytarvikkeita komeine aussihattuineen. Karmo oli nähnyt edellisessä kaupungissa komeita ruoskia ja nyt piti semmoista lähteä ostamaan. Kaupassa oli kaikkea muuta muttei ruoskia. No buutsit ja hatut jäi nekin ostamatta kun ei ollut varmaa niiden jatkokäytöstä.
Lähdettiin ajamaan kohti Gladstonea. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan mustia joutsenia jotka uivat tien viressä olevassa lammessa. Käännyimme uukkarin kun tankin pohja alkoi pilkottaa ja kavimme tankkaamassa Belyando Crossing:ssa. Jututimme paikan pitäjää, joka oli tullut aikanaan Englannista töihin Ausseihin ja päätynyt jumalan selän taa pitämään huoltoasemaa. Selailimme kansiota jossa oli esillä Australian luonnossa esiintyvät eläimet.
Täti esitteli meille myrkyllisiä käärmeitä, jotka olivat seudulla tappaneet kaksi ihmistä kuluneen viikon aikana. Eräs myrkyllisin niistä kykeni ottamaan juoksevan ihmisen kiinni ja puremaan. Kehoitti ottamaan kunnon kepit mukaan jos menemme heinikkoon kävelemään. Eipä oikein kiinnostanut lähteä kokeilemaan käärmejuoksua. Maasto on kuulemma nyt veden vallassa ja käärmeet nousevat myös pihoille.
Olemme nähneet vain pari elävää kengua lukuisten auton alle jääneiden lisäksi. Kaikki sanovat että niitä on jokapaikassa. Päätämme tehdä 30 km sivulenkin pikkutietä sisemmälle Twin Hillsin kautta. Pieni hiekkatie. Kilometrin päässä ensimmäinen vesieste. Kohta toinen pahempi jota emme enää uskalla ylittää tällä pelillä. Maasturilla menisi keveästi.
Käännymme tiukan aanestyksen jalkeen takaisinpaatielle. Kuinka ollakkaan, pieni poikkema päatieltä oli antoisa. Viiden kilometrin lenkillä näimme kymmenisen kengurua, jotka loikkivat turvallisen matkan päähän kun pysähdyimme; havaitsimme kuolleena sorkat suorana köllöttävän naudan; haastatimme auton ikkunasta kuvaten komeaa aussisonnia, joka kyseli suomalaisten lehmien laatua ja kertoili möreästi omat kuulumisensa-syötävää täällä silmänkantamattomilla nummilla naudoille kulemma riittää ja laitumet on täynnä morsiamia. Luonnollisempaa on nautakarjan elämä täällä kuin kylmässä kotosuomessa.
Saavumme Clermontiin iltapaivalla. Pienoinen kaivoskaupunki. Leirinta-alureella on hvin tilaa. Reissuporukka on lahtenyt jo kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti