Vaununaapurissa värkkää kalavehkeidensä kanssa kuusikymppisen näköinen mies. Virittää virveliin usistimia. On kuulemma jäänyt juuri eläkkeelle, aloittanut vaunuelämän ja alkanut kalastamaan. Kertoo Karmolle, että ei tunne vielä lainkaan kaloja ja selaa samalla kalakirjan kuvia. Jostakinhan se on aloitettava kalastus. Ensin on parasta päättää mitä kaloja haluaa.
Leirintäalueella piisaa pikku otuksia aamullakin. Hoitamaton rehevä alue ilmeisesti suosii niitä. Vaunun takana oleva pusikko rehottaa valtoimenaan anopinkieltä. Karmo yllätyy kun alkaa irrottaa sähköpiuhaa tolpasta. Mirjan kättä vähän pianenpi ruskeanvihreä sammakko on ottanut tolpan pistokekotelon kodikseen. Miten ihmeessä sen on onnistunut hypätä putken päässä olevaan koteloon? Otetaan kuva ennen kuin se tippuu kun Karmo irroattaa pistotulpan... No eihän se tipu kun sillä on imukuppijalat joiden varaan se jää putkeen ja kiipeää verkkaisesti takaisin koteloon. Ehkä se asui siellä jo ennen meitä ja me olimme tunkeilijoita.
Yritetään varmistaa ipadin netissä onko yösateen jäliltä teitä poikki. Infosivut löytyy, mutta pitäisi tietää jokien nimet jotta tietäisi onko poikkiset tiet meidän reitillä. Ei ole palvelussa karttapaikannusta. Kysytään sitten campingin isänältä joka kertoo että pohjoisen suunta on kunnossa. On vähän kummastuttanut miksi jokaisella tien ali menevällä uomalla on identifioitu nimi ja se on kyltissä sillan lähellä näkyvissä. Sehän on pakko olla jotta fluiding-tilanteessa saa korjaajan paikalle.
Jätämme otuscampingin ja suuntaamme pojoiseen. Edelleen karjalaidunta. Yliajettuja kenguruita niinkuin meillä supeja. Satasen tietä joka meillä olisi max 80 km rajoituksella. Rekat porhaltaa reilua satasta ja päästetään ohi että sadaan ajaa omaa rytmiä.
Mackayn kaupunki löytyy. Olisikohan Kuopion kokoinen nykyaikainen sisti kaupunki. Tällä kertaa mennään infoon ensimmäisenä kyselemään sukellusretkiä. Niitä löytyykin monen mittaisia ja monen hintaisia. Lähdetään tuumaustauolle läheiseen ostariin ja kiehautetaan parkissa kahvit.
Kun tänne asti on tultu päätetään ottaa kahden yön yli kestävä purjehdusretki koville riutoille saakkaa. infon nuorit tyttö ei oikein tiedä mitä myy ja kun kysellään tarkemmin vasta toteaas että niinhän tuo onkin. Tulee vähän olo egtä myy mitä tahansza mihin hintaan tahansa. Valitulla matkalla Karmo saa kuitenki scubadaivata ja Mirja ainakin snorklata. Ei saada kahden hengen sviittiä vaan joudutaan useamman hengen hyttiin. No ei se mittään haittaa...lähtö tiistaina 13aikaan ja paluu perjantaiaamuna. Retkelle tulee hintaa yhteensä vajaa 900 euroa, mutta onhan siinä täysihoito ja kaikki varausteet mukana.
Aussimatkan yksi tärkein etappi on nyt lyöty lukkoon joten rauhassa infotädin opastamalle leirintäalueelle Bucasaan. Muuten siisti ja faciliteetit hyvät mutta ei päästä uimaan mereen. Rannalla saattaa olla stingejä. Verkotettu alue on kuivilla juuri lähteneen laskuveden takia.
Eipä ollut paljon iloa hienoista hiekkarannoista joita oli esitteessä. No käydään hyvällä biitsilenkillä. Aluelle saa tuoda lemmikkejä ja rannalla on paljon isoja koiria omistajineen. Yksi rotikkakin tarkkailee meitä emäntänsä jalkojen kupeesta. Tuli Wilma mieleen vaikkei kumpikaan puhunut. Karmo kuvaa vihaista rannalle jäänyttä krapua...Sen saksien kärkien väli on noin kolme senttiä. Karmo yrittää ottaa kuvaa sen hupaisasta ärhentelustä. Valtaamme ja liputamme uimapyyhkeella laskuvedelta vapautuneen hiekkasaaren.
Käydään ennen grillausta grillausta hakemassa Mirjalle punkkua lampaan seuraksi. Oxford landin Shiraz etelä aussista osoittautuu hyväksi valinnaksi. Ei laitettu sadekatosta ja tietusti juuri ruokailulle joutui pikku kuuro. Lämmintä sadetta on...
Respan lähellä olevassa katoksessa vieteään juhlia. Eväät ja juomat on tuotu isoissa kylmälaukuissa. Rauhallista iloista menoa viettävät ja rauhoittuvat hyvissä ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti