Lauantai 11 päivä joulukuuta
Emuparkin aamuuinnin jälkeen aamupalan jatkeksi Mirja kasaa hedelmäiset pawpaw kupposet. Siis tuoreita pilkottuja hedelmiä siemenettömäksi koverretun pawpawin sisään (reseptivinkki). Minkäköhän takia näitä ei tuoda Suomeen... Ovat ehkä niin ohutkuorisia että ei kestä kuljetusta? Emuparkki on jätettävä joten kamppeet kaappiin. Leiriytymisrutiinit toimivat mutkattomasti. Viikon aikana on muotoutunut luonteva työnjako kaikille motorhomeen liityville toiminnoille. Koti on menokunossa kymmenessä minuutissa.
Kaikki tavarat on oltava liikkumisen aikana kaapissa tai kiinnitetynä. Parilla ensimmäisellä ajokeralla jäi jotain tavaraa irralleen ja nehän tietysti löytyivät lattialta. Tulee aina lentoemofiilis kun aina ennen ajoa pitää napsia kaikki kaappien ovet varmuuslukkoon....(ja pitkä hoikka ja hyvännäköinen ja kynnet lakattu.)
Emuparkin nätin keskuksen rannalla on kapteeni Cookin muistoksi pystytetty laulava patsas. Otamme turistikuvia... Lähtiäisiksi Karmo tahtoo jäätelön. Pikkuleipomosta löytyy jäden lisäksi hyvän näköinen pieni kinkkupiiras lounaaksi ja kookospiirakan palanen jälkiruuaksi.
Hurautamme 40 km krokotiilifarmille. Mainoksen maukaan siellä on 3000 otusta, joten on varmaan ihan asiallinen paikka. Alueelle menevä tie kulkee vetisen alueen läpi... piileskeleeköhän tuolla krokoja. No ei. Varsinainen alue on vankasti aidattu ja otukset on panssariverkkoaitauksissa. Liput alueelle 22 dollaria per kita. Parhaillaan alkamassa ruokinta, joten pikaisesti mukaan noin 20 ihmisen ryhmään. Ketkähän syötetään ekana...isot vai pienet:)
Talon isännällä on mukana pari ämpärillistä jotain liharoipetta, varmaan krokojen namppaa. Isot otukset könyävät uskomattoman ketterästi vesialtaastaan panssariaidan varteen odottelemaan kun ukkeli huikkaa niile. Kaikilla esittelykrokoilla näyttää olevat erityinen historia. Ne on käyty pyydystämässä jostain asutuksen läheltä minne nen eivät ole kuuluneet. Makupalaköntit katoavat parempiin kitoihin hetkessä. Suolaisenkin veden krokot tarvitsevat juodakseen makeaa vettä ja nousevat siksi sopimattomiin paikkoihin. Ukkeli kertoo erään krokon hIstoriaa. Se kavereinee oli alakanut ilmestyä yöllä eräälle golfalueelle joka yö kello kaksi... No sen takia että kastelujärjestelmä napsahti silloin päälle. Juomisen jälkeen pedot luikahtivat takaisin joen kautta omille alueilleen.
Isäntä puhuu murtaen, paljon ja nopeasti ja osa jutusta jää ymmärtämättä. Krokot lisääntyvät täällä, mutta aina ei heila ole mieleinen. Yksi iso poika oli nirtsinyt nuoren tarjotun morsiamen, mutta hyväksynyt sitten vanhemman naaraan. Vanhassa vara parempi...isännän mukaan ei osata vielä selittää miten krokojen mielessä liikkuu näissä asioissa. Esityksen jälkeen voi tilata krokopihviä tai kebabia. Mirja haluaa maistaa joten tilataan yksi pihviannaos. Siitä riittää hyvin molemmille. Liha on vaaleaa kuten kalkkuna, hiukan sitkeähköä ja melko mautonta. Päätämme pysyä lammastiskin puolella jatkossa. Tarjolla olisi nahkatuotteita. Tavallista kokoa oleva lompsakin maksaa melkein puolitoista tonnia joten ostohalu heikkenee olemattomiin
Palaamme Rockhamptonin kaupunkiin. Juominen on jäänyt liian vähälle ja alkaa heikottaa. Keskustan ison ostoskeskuksen katettuun parkkiin ei mahduta, joten auto on jätettävä aurinkoon. Kierrämme isoon kolossiin pitkän markan väärältä kautta kunnes löydämme ainoan sisäänmenon. Missään ulkona ei liiku ihmisiä jalan. Kaikki ovat ilmeisesti ilmastoiduissa autoissa tai rakennuksissa sisällä. Täydennämme juoma- ja hedelmävarastot.
Pienen kyselyn ja kiertelyn jälkeen löytyy Info mukavine täteineen. He kertovat tarjolla olevista tekemisistä ja kyselevät matkasuunnitelmia. Ainoat mahdolliset suunnat juuri nyt on pohjoiseen tai etelään oleva tie. Sisämaan reitit on kaikki poikki edellisen yön sateen takia. Saamme nettiosoiteen mistä reittejä voi tarkistaa. Perusohjeena täti antaa neuvon:jos vettä on notkelmassa polveen saakka tai enemmän, älä missään tapauksessa aja sitä autolla. Virta on vienyt ihan vastakin mutamia autoja.
Pohjoiseen siis suuntamme, ehkä lähimpänä sukelluspaikkana toimiikin Mackay. Siellä näyttää jo olevan monipuolista tarjontaa moneen lähtöön. Rockista väylälle A1 pohjoiseen. Tie on melko hyväkuntoinen. Pohjoisen rata kulkee ihan vieressä. Viimein nähdään ihan oike kengurukin ( Karmo ei näe kun se näpeltää ipodia ja on sitten kade:) Ruskea pikku (alle metrin) kengu nököttää metrin päässä tien poskessa laskemassa liikennettä. Toivotavasti pysyy poissa satasen tieltä. Silmänkantamatomat laidunmaat monirotuisine nautoineen jatkuvat koko matkan. Poikkeamme paikallaiseen koerrätyspaikkaan. Ei sopivaa tavaraa, hedelmiä meillä on.
Päätämme asettua luokitelemattomaan leirintään joka sekin maksaa 25 dollaria. Kylän pojat nappaa baarissa drinksuja. Ranta ei ole oikein kunnossa sateiden vuoksi. Paikka on vähän tekemistä kaipaavan näköinen kuten KW sanoo. Sähköä kuitenkin on mikä on tärkeintä nukkumisen kannalta...siis ilmastointi saadaan päälle. Mirja peruuttaa auton parkkiin ja Karmo laittaa venterit toimimaan. Katoskin viritetään kun luvattu sadetta. Possupihvit on syötäviä. Alkaa satelemaan, joten yhdeksältä joutaa nukkumaa. Telkkari ei toimi...jokin yhteysvirhe vai pitäisikö ostaa joku kortti. Eipä tuota niin kaipaa.
Muutaman tunnin nukkumosen jälkeen herätään kun sähköt putoaa päältä ja ilmastointi sammuu. Salamoi. Onko tulossa myrsky. Vähän vaateta päälle ja taskulampun valossa respaa kohti. Lamppu on väärä valinta. kaikenkarvaisia otuksia alkaa tulla päin Mirjan yökäriä valon houkuttelemana. Kylän poikia istuu vissiin sen vuoksi pimeässä respan edessä seurustelemassa. Koetamme kysellä sähköistä. Murre on niin paksua ettei ymmäretä mitään. No. Laitetaan ikkunat auki ja nukutaa sitten niin. Yöllä sähköt palaa ja ilmastointi saadaan käyntiin. Hyvi nukutti yli kuuteen saakka taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti