Clermontista tulvavesia pakoon 23.12.2010

Saavume paatieta pitkin Emeraldiin jossa menemme turisti infoon kyselemään tulvatilannetta lähiseutujen teillä. Infon tyttö näytti kartalta mistä kohtaa etelään sekä länteen menevät tiet ovat suljettuna tulvavesien takia ainakin tämän päivää. Saimme nettiosoitteen mistä voi tarkistaa tulvatilanteita. Infon tyttö kehotti vielä jäämään yön Emeraldiin. Ihmetteli eikä matkatoimistop ole valistanut meitä näistä säistä...Anttilan keittiössä sijaitseva matkatoimistom sivukonttori kyllä sai tiedon näistä, mutta eipa suomalainen usko ennen kuin näkee :) Nyt on pakko uskoa. Päätamme jäädä kaupunkiin odottamaan teiden avatumisia. Saatiin sitten vähän jännitystä tännekin päähän matkaa!

Paikallisessa puhelinkaupassa Mirja sai selvtettyä  prepaid liittymänsä viela kaytettavssa olevat puheajat. Ostimme Mirjan puhelimeen Sydneyn kentältä prepeid liitymän joka maksoi 49£ ja sillä on soitettu monet puhelut Austraaliassa sekä pitkät puhelut Suomeen. Ei tule mitään yllätyslaskuja Suomen liitymästä. Tosi edullista. puheaikaa on viela kolmen viikon jalkeen roimasti tahteena.

Poikkeamme kävelylenkillä haastatamaan pullokauppan pitajaa. Kun hän kuulee mikä on lähipäivien tarpeemme liikkua eli kuuden päivän päästä on oltava lentokentällä  Brisbanessa, antaa mies ystavan neuvon: Lähtekää välittömästi idän suuntaan! Dingon tulvavesi on nyt alenemassa ja sieltä saattaa illan mittaan päästä muutaman tunnin ajan läpi. Valuama-alueet on täällä tosi suuria ja kun vain jossain ylämaalla päin sataa ilmestyy vesi alajuoksuille muutaman päivän päästä tulvina. Varmuuden vuoksi ostetaan pullo Jagobs Greekin punkkua joulukinkun kaveriksi, autoon ja liikkeelle. Varmuuden vuoksi myos auton tankki täyteen ja idän suuntaan. Vettä on ollut teillä tänään paljon. Muutaman sadan metrin päästä on jo useita ylivalumapaikkoja, joissa on tuoretta roinaa. Miksiköhän nämä eivät saa nostettua näitä kohtia ylemmäs...

Viidenkymmenen kilometrin jälkeen saavutamme ylitystä odottavien autojen jonon pään... Siis jonon pituus on 5-10 kilomertiä...kait. Jono liikahtaa hiukan ajoittain. Vastaan tulee pikkuautoja- siis ylitys onnistuu. Mutta kohtapa Karmo hoksaa että tulevien autojen renkaat on ihan kuivat, eivatka ne siis ole ylittäneet Dingon tulvaa, vaan ovat kääntyneet jonosta takaisin. Me emme luovuta! Pullokaupan setä ennakoi viikon saartoa jos jäämme tulvien taakse. Matkalla on Blackriwerin kaupunki - siellä näyttää olevan lenttokenttä. Emeraldissakin on. Kyllahan taalta jotenkin paastaan. Jonossa oltu noin tunnin verran Blackriverin Rochamptonin välillä Dingojoealla.... Nyt alkoi oma jono liikkua. Kello on nyt 19.45. Jos päästään tästa läpi, niin ajellaan varmaan Rockhamptoniin vaikka ollaan perilla vasta puolen yon paikkeilla.

Tänään on jo aikaisemmin sukellettu muutaman tulvaveden läpi. Tässä matkalla on ollut pahimmat. Ajelemme rekan perässä ja lultavasti sen kuski tietää että läpi päästään kun kerran jonottaa.

Taas liikutaan eteenpäin muutamia satoja metrejä. Motorhomella on sinällään hyvä jonottaa. Äsken täällä tarjoiltiin valkosipuli-makkaraleipiä maitokahvin kera. Karmolla kurkku kipuilee ja tarvitaan vähän antibioottia poskeen. Toivottavasti ei tule pahaa flunssaa.

Pimeä laskeutui tunti sitten eikä maisemaa enä näe. Blackriverin kaupunki näytti olevan vahva hiilen tuottaja. Kaupungin sivussa oli iso rata-alue. Radalla kulkee junia joissa on satakim vaunua täynä hiiltä. Keulilla on kaksi veturia ja keskellä toiset kaksi. Jututamme muita jonottajia.
Koko rannikkolaueelle on ennustettu pohjoisesta päin lähestyviä syklonisateita. Toivottavastiei saada ihan niin isoja rakeita kuin Brisbanessa pari viikkoa sitten. Rakeet olivat olleet meikäläisen nyrkein kokoisia ja runnelleet autoja, taloja ja luontoa. Kyselemme josko edella ajava rekka otta meidat lavalle. Mukava miekkonen ottais muuten, mutta eipa ole ajoramppeja lavalle.

Jännittävä odotus jonossa päättyi onnellisesti. Kello on nyt 21.23 ja pääsimme juuri tulvaveden yli. Henkilöautot kääntyivät pääosin takaisin. Me päätime kuitenkin mennä yli mukavan rekkamiehen perässä. Vaikkei siitä rekasta varsinaista apua ollut näytti se edellä turvallisen ajoreitin kun tie oli reunoja myöten veden peitossa. Jännitti aika tavalla, mutta lopulta hyvinhän se meni.

Päätämme ajaa Rochamptoniin saakka yöksi vaikka on jo pimeää. Olimme siella jo aikaisemmin noin viikko sitten.  Emme mene samaan leirintaan koska se on kaupungista parinkymmenen kilometrin paassa. Navigaattorin opastamana päädymme nopeasti jollekin leirintäalueelle. Karmo tyrkkää vaunun parkkiin ja sähköpiuhaan. Juuri kun olemme asettumassa yopuulle, kuuluu koputus ovelta. Naapuripaikan kiukkuinen setä moittii meitä näin myöhäisestä metelöinnistä ja tunkeutumisesta hänen tontilleen. Väsynyttä Karmoa vähän kiukutelu syö,  mutta nukkumaan painutaan ja päätetään tutkia asiaa tarkemmmin aamulla. Vähän satelee mutta ei rankasti.