22.12.2010 Charters Towerissa
Aammulla heräsimme kun rekka starttasi vierestä. Aamukahvit ja tarkistamaan levähdyspaikan wc:tä.....Hyvin hoitavat Aussit julkisten paikkojen wc:t. Paikat siistissä kunnossa ja paperia ja saippuaa riitävästi. Mukavampihan tasta oli herata kuin sairaalan parkista johon illalla ensin tarjosimme.
Aamutoimien jälkeen kävelylenkille lähistöllä olevan radan vieressä kulkevaa tietä pitkin. Valitsime väärän tien kun hetken käveltyämme tuli paikallinen ukkeliini huiskuttamaan " ei tänne, yksityisalue ".
Vaihdoimme radan toiselle puolelle missä punainen hiekkatie (taalla on maa-aines niin punasta etta potunkeittovesikin jaa punaiseksi) kiemurteli nummella pensaiden ja puiden lomassa. Kävelyllä näimme ja kuvailimme muurahaisia jotka liikuivat todella vikkelästi ja kulkivat tiessa oleviin reikiin. Jälkiä näimme jota epäilimme vallabien tekemäksi. Lenkki virkisti edellisen päivän istumisien jälkeen.
Sitten kaupungin paakadulle, missä olimme edellisenä iltana nähneet coyboytarvikkeita komeine aussihattuineen. Karmo oli nähnyt edellisessä kaupungissa komeita ruoskia ja nyt piti semmoista lähteä ostamaan. Kaupassa oli kaikkea muuta muttei ruoskia. No buutsit ja hatut jäi nekin ostamatta kun ei ollut varmaa niiden jatkokäytöstä.
Lähdettiin ajamaan kohti Gladstonea. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan mustia joutsenia jotka uivat tien viressä olevassa lammessa. Käännyimme uukkarin kun tankin pohja alkoi pilkottaa ja kavimme tankkaamassa Belyando Crossing:ssa. Jututimme paikan pitäjää, joka oli tullut aikanaan Englannista töihin Ausseihin ja päätynyt jumalan selän taa pitämään huoltoasemaa. Selailimme kansiota jossa oli esillä Australian luonnossa esiintyvät eläimet.
Täti esitteli meille myrkyllisiä käärmeitä, jotka olivat seudulla tappaneet kaksi ihmistä kuluneen viikon aikana. Eräs myrkyllisin niistä kykeni ottamaan juoksevan ihmisen kiinni ja puremaan. Kehoitti ottamaan kunnon kepit mukaan jos menemme heinikkoon kävelemään. Eipä oikein kiinnostanut lähteä kokeilemaan käärmejuoksua. Maasto on kuulemma nyt veden vallassa ja käärmeet nousevat myös pihoille.
Olemme nähneet vain pari elävää kengua lukuisten auton alle jääneiden lisäksi. Kaikki sanovat että niitä on jokapaikassa. Päätämme tehdä 30 km sivulenkin pikkutietä sisemmälle Twin Hillsin kautta. Pieni hiekkatie. Kilometrin päässä ensimmäinen vesieste. Kohta toinen pahempi jota emme enää uskalla ylittää tällä pelillä. Maasturilla menisi keveästi.
Käännymme tiukan aanestyksen jalkeen takaisinpaatielle. Kuinka ollakkaan, pieni poikkema päatieltä oli antoisa. Viiden kilometrin lenkillä näimme kymmenisen kengurua, jotka loikkivat turvallisen matkan päähän kun pysähdyimme; havaitsimme kuolleena sorkat suorana köllöttävän naudan; haastatimme auton ikkunasta kuvaten komeaa aussisonnia, joka kyseli suomalaisten lehmien laatua ja kertoili möreästi omat kuulumisensa-syötävää täällä silmänkantamattomilla nummilla naudoille kulemma riittää ja laitumet on täynnä morsiamia. Luonnollisempaa on nautakarjan elämä täällä kuin kylmässä kotosuomessa.
Saavumme Clermontiin iltapaivalla. Pienoinen kaivoskaupunki. Leirinta-alureella on hvin tilaa. Reissuporukka on lahtenyt jo kotiinsa.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Townsvillesta sisamaahan 21.12.2010
Townsville on 120000 asukkaan kaupunki - siis vahan Kuopiota suurempi. Poikkesimme tuloillalla nettibaarissa minka pitaja kehui aluetta hyvaksi, mutta juuri nyt on huono aika olla koska satelee. Hauska mies, tuttavia Suomessakin. Paikalle osuu ryhma norjalaisia joiden kanssa Karmo paasee norjistelemaan kieltansa. Kaymme Aquariumissa, mika on varsin antoisa kokemus. Monet niista kaloista mita naimme riutoilla luonnossa, uiskentekevat taalla melkoisen suuressa akvaariossa. Kuulemme esitykset akvaarion asukeista seka stingien vaaroista. Kaymme kilpikonnasairaalassa, missa on paljon vapaaehtoistyontekijoita. Taallakin on ihmisia vain kourallisen verran eika ruuhka ahdista.
Lenkkeilemme katuja pitkin, Karmo ostaa vahan kaytetyn navigaattorin viidellakympilla. Yritetaan kampaajalta saada KW:lle hiusten leikkaus ja paahieronta, mutta vasta huomiselle olisi. Loytyy toinen paikka johon paasee heti. arturi on kuusissakymenssa, lahtoisin Munchenista ja kulkenut paljon maita ja mahtuja. Punaset parturipenkit on tuotu jenkeista. Liiketila on samalla pieni parturimuseo. Seinat on taynna hyllyja joissa kerailykamaa.
Herkuttelemme kahvin kera ruokaisia aussipiiraita. Niissa on sisalla ikaankuin sakeaa jauhelihakastiketta. Mahottoman hyvia ovat. Kahvi on tosi kallista.
Paatamme lahtea katselemaan sisamaan maisemia.
Lenkkeilemme katuja pitkin, Karmo ostaa vahan kaytetyn navigaattorin viidellakympilla. Yritetaan kampaajalta saada KW:lle hiusten leikkaus ja paahieronta, mutta vasta huomiselle olisi. Loytyy toinen paikka johon paasee heti. arturi on kuusissakymenssa, lahtoisin Munchenista ja kulkenut paljon maita ja mahtuja. Punaset parturipenkit on tuotu jenkeista. Liiketila on samalla pieni parturimuseo. Seinat on taynna hyllyja joissa kerailykamaa.
Herkuttelemme kahvin kera ruokaisia aussipiiraita. Niissa on sisalla ikaankuin sakeaa jauhelihakastiketta. Mahottoman hyvia ovat. Kahvi on tosi kallista.
Paatamme lahtea katselemaan sisamaan maisemia.
Clermontista tulvavesia pakoon 23.12.2010
Saavume paatieta pitkin Emeraldiin jossa menemme turisti infoon kyselemään tulvatilannetta lähiseutujen teillä. Infon tyttö näytti kartalta mistä kohtaa etelään sekä länteen menevät tiet ovat suljettuna tulvavesien takia ainakin tämän päivää. Saimme nettiosoitteen mistä voi tarkistaa tulvatilanteita. Infon tyttö kehotti vielä jäämään yön Emeraldiin. Ihmetteli eikä matkatoimistop ole valistanut meitä näistä säistä...Anttilan keittiössä sijaitseva matkatoimistom sivukonttori kyllä sai tiedon näistä, mutta eipa suomalainen usko ennen kuin näkee :) Nyt on pakko uskoa. Päätamme jäädä kaupunkiin odottamaan teiden avatumisia. Saatiin sitten vähän jännitystä tännekin päähän matkaa!
Paikallisessa puhelinkaupassa Mirja sai selvtettyä prepaid liittymänsä viela kaytettavssa olevat puheajat. Ostimme Mirjan puhelimeen Sydneyn kentältä prepeid liitymän joka maksoi 49£ ja sillä on soitettu monet puhelut Austraaliassa sekä pitkät puhelut Suomeen. Ei tule mitään yllätyslaskuja Suomen liitymästä. Tosi edullista. puheaikaa on viela kolmen viikon jalkeen roimasti tahteena.
Poikkeamme kävelylenkillä haastatamaan pullokauppan pitajaa. Kun hän kuulee mikä on lähipäivien tarpeemme liikkua eli kuuden päivän päästä on oltava lentokentällä Brisbanessa, antaa mies ystavan neuvon: Lähtekää välittömästi idän suuntaan! Dingon tulvavesi on nyt alenemassa ja sieltä saattaa illan mittaan päästä muutaman tunnin ajan läpi. Valuama-alueet on täällä tosi suuria ja kun vain jossain ylämaalla päin sataa ilmestyy vesi alajuoksuille muutaman päivän päästä tulvina. Varmuuden vuoksi ostetaan pullo Jagobs Greekin punkkua joulukinkun kaveriksi, autoon ja liikkeelle. Varmuuden vuoksi myos auton tankki täyteen ja idän suuntaan. Vettä on ollut teillä tänään paljon. Muutaman sadan metrin päästä on jo useita ylivalumapaikkoja, joissa on tuoretta roinaa. Miksiköhän nämä eivät saa nostettua näitä kohtia ylemmäs...
Viidenkymmenen kilometrin jälkeen saavutamme ylitystä odottavien autojen jonon pään... Siis jonon pituus on 5-10 kilomertiä...kait. Jono liikahtaa hiukan ajoittain. Vastaan tulee pikkuautoja- siis ylitys onnistuu. Mutta kohtapa Karmo hoksaa että tulevien autojen renkaat on ihan kuivat, eivatka ne siis ole ylittäneet Dingon tulvaa, vaan ovat kääntyneet jonosta takaisin. Me emme luovuta! Pullokaupan setä ennakoi viikon saartoa jos jäämme tulvien taakse. Matkalla on Blackriwerin kaupunki - siellä näyttää olevan lenttokenttä. Emeraldissakin on. Kyllahan taalta jotenkin paastaan. Jonossa oltu noin tunnin verran Blackriverin Rochamptonin välillä Dingojoealla.... Nyt alkoi oma jono liikkua. Kello on nyt 19.45. Jos päästään tästa läpi, niin ajellaan varmaan Rockhamptoniin vaikka ollaan perilla vasta puolen yon paikkeilla.
Tänään on jo aikaisemmin sukellettu muutaman tulvaveden läpi. Tässä matkalla on ollut pahimmat. Ajelemme rekan perässä ja lultavasti sen kuski tietää että läpi päästään kun kerran jonottaa.
Taas liikutaan eteenpäin muutamia satoja metrejä. Motorhomella on sinällään hyvä jonottaa. Äsken täällä tarjoiltiin valkosipuli-makkaraleipiä maitokahvin kera. Karmolla kurkku kipuilee ja tarvitaan vähän antibioottia poskeen. Toivottavasti ei tule pahaa flunssaa.
Pimeä laskeutui tunti sitten eikä maisemaa enä näe. Blackriverin kaupunki näytti olevan vahva hiilen tuottaja. Kaupungin sivussa oli iso rata-alue. Radalla kulkee junia joissa on satakim vaunua täynä hiiltä. Keulilla on kaksi veturia ja keskellä toiset kaksi. Jututamme muita jonottajia.
Koko rannikkolaueelle on ennustettu pohjoisesta päin lähestyviä syklonisateita. Toivottavastiei saada ihan niin isoja rakeita kuin Brisbanessa pari viikkoa sitten. Rakeet olivat olleet meikäläisen nyrkein kokoisia ja runnelleet autoja, taloja ja luontoa. Kyselemme josko edella ajava rekka otta meidat lavalle. Mukava miekkonen ottais muuten, mutta eipa ole ajoramppeja lavalle.
Jännittävä odotus jonossa päättyi onnellisesti. Kello on nyt 21.23 ja pääsimme juuri tulvaveden yli. Henkilöautot kääntyivät pääosin takaisin. Me päätime kuitenkin mennä yli mukavan rekkamiehen perässä. Vaikkei siitä rekasta varsinaista apua ollut näytti se edellä turvallisen ajoreitin kun tie oli reunoja myöten veden peitossa. Jännitti aika tavalla, mutta lopulta hyvinhän se meni.
Päätämme ajaa Rochamptoniin saakka yöksi vaikka on jo pimeää. Olimme siella jo aikaisemmin noin viikko sitten. Emme mene samaan leirintaan koska se on kaupungista parinkymmenen kilometrin paassa. Navigaattorin opastamana päädymme nopeasti jollekin leirintäalueelle. Karmo tyrkkää vaunun parkkiin ja sähköpiuhaan. Juuri kun olemme asettumassa yopuulle, kuuluu koputus ovelta. Naapuripaikan kiukkuinen setä moittii meitä näin myöhäisestä metelöinnistä ja tunkeutumisesta hänen tontilleen. Väsynyttä Karmoa vähän kiukutelu syö, mutta nukkumaan painutaan ja päätetään tutkia asiaa tarkemmmin aamulla. Vähän satelee mutta ei rankasti.
Paikallisessa puhelinkaupassa Mirja sai selvtettyä prepaid liittymänsä viela kaytettavssa olevat puheajat. Ostimme Mirjan puhelimeen Sydneyn kentältä prepeid liitymän joka maksoi 49£ ja sillä on soitettu monet puhelut Austraaliassa sekä pitkät puhelut Suomeen. Ei tule mitään yllätyslaskuja Suomen liitymästä. Tosi edullista. puheaikaa on viela kolmen viikon jalkeen roimasti tahteena.
Poikkeamme kävelylenkillä haastatamaan pullokauppan pitajaa. Kun hän kuulee mikä on lähipäivien tarpeemme liikkua eli kuuden päivän päästä on oltava lentokentällä Brisbanessa, antaa mies ystavan neuvon: Lähtekää välittömästi idän suuntaan! Dingon tulvavesi on nyt alenemassa ja sieltä saattaa illan mittaan päästä muutaman tunnin ajan läpi. Valuama-alueet on täällä tosi suuria ja kun vain jossain ylämaalla päin sataa ilmestyy vesi alajuoksuille muutaman päivän päästä tulvina. Varmuuden vuoksi ostetaan pullo Jagobs Greekin punkkua joulukinkun kaveriksi, autoon ja liikkeelle. Varmuuden vuoksi myos auton tankki täyteen ja idän suuntaan. Vettä on ollut teillä tänään paljon. Muutaman sadan metrin päästä on jo useita ylivalumapaikkoja, joissa on tuoretta roinaa. Miksiköhän nämä eivät saa nostettua näitä kohtia ylemmäs...
Viidenkymmenen kilometrin jälkeen saavutamme ylitystä odottavien autojen jonon pään... Siis jonon pituus on 5-10 kilomertiä...kait. Jono liikahtaa hiukan ajoittain. Vastaan tulee pikkuautoja- siis ylitys onnistuu. Mutta kohtapa Karmo hoksaa että tulevien autojen renkaat on ihan kuivat, eivatka ne siis ole ylittäneet Dingon tulvaa, vaan ovat kääntyneet jonosta takaisin. Me emme luovuta! Pullokaupan setä ennakoi viikon saartoa jos jäämme tulvien taakse. Matkalla on Blackriwerin kaupunki - siellä näyttää olevan lenttokenttä. Emeraldissakin on. Kyllahan taalta jotenkin paastaan. Jonossa oltu noin tunnin verran Blackriverin Rochamptonin välillä Dingojoealla.... Nyt alkoi oma jono liikkua. Kello on nyt 19.45. Jos päästään tästa läpi, niin ajellaan varmaan Rockhamptoniin vaikka ollaan perilla vasta puolen yon paikkeilla.
Tänään on jo aikaisemmin sukellettu muutaman tulvaveden läpi. Tässä matkalla on ollut pahimmat. Ajelemme rekan perässä ja lultavasti sen kuski tietää että läpi päästään kun kerran jonottaa.
Taas liikutaan eteenpäin muutamia satoja metrejä. Motorhomella on sinällään hyvä jonottaa. Äsken täällä tarjoiltiin valkosipuli-makkaraleipiä maitokahvin kera. Karmolla kurkku kipuilee ja tarvitaan vähän antibioottia poskeen. Toivottavasti ei tule pahaa flunssaa.
Pimeä laskeutui tunti sitten eikä maisemaa enä näe. Blackriverin kaupunki näytti olevan vahva hiilen tuottaja. Kaupungin sivussa oli iso rata-alue. Radalla kulkee junia joissa on satakim vaunua täynä hiiltä. Keulilla on kaksi veturia ja keskellä toiset kaksi. Jututamme muita jonottajia.
Koko rannikkolaueelle on ennustettu pohjoisesta päin lähestyviä syklonisateita. Toivottavastiei saada ihan niin isoja rakeita kuin Brisbanessa pari viikkoa sitten. Rakeet olivat olleet meikäläisen nyrkein kokoisia ja runnelleet autoja, taloja ja luontoa. Kyselemme josko edella ajava rekka otta meidat lavalle. Mukava miekkonen ottais muuten, mutta eipa ole ajoramppeja lavalle.
Jännittävä odotus jonossa päättyi onnellisesti. Kello on nyt 21.23 ja pääsimme juuri tulvaveden yli. Henkilöautot kääntyivät pääosin takaisin. Me päätime kuitenkin mennä yli mukavan rekkamiehen perässä. Vaikkei siitä rekasta varsinaista apua ollut näytti se edellä turvallisen ajoreitin kun tie oli reunoja myöten veden peitossa. Jännitti aika tavalla, mutta lopulta hyvinhän se meni.
Päätämme ajaa Rochamptoniin saakka yöksi vaikka on jo pimeää. Olimme siella jo aikaisemmin noin viikko sitten. Emme mene samaan leirintaan koska se on kaupungista parinkymmenen kilometrin paassa. Navigaattorin opastamana päädymme nopeasti jollekin leirintäalueelle. Karmo tyrkkää vaunun parkkiin ja sähköpiuhaan. Juuri kun olemme asettumassa yopuulle, kuuluu koputus ovelta. Naapuripaikan kiukkuinen setä moittii meitä näin myöhäisestä metelöinnistä ja tunkeutumisesta hänen tontilleen. Väsynyttä Karmoa vähän kiukutelu syö, mutta nukkumaan painutaan ja päätetään tutkia asiaa tarkemmmin aamulla. Vähän satelee mutta ei rankasti.
Bowenissa kaksi yota 20.12.2010
Turneevasymysta alkaa taas tulla joten harkitsemme kahta yota Horseshoe Bayn leirinnassa. Otamme kuitenkin aluksi vain yhden yon. Mukava saksalainen nuoripari kahden pienen lapsen kanssa osuu samoille nurkille. Aika vaativaa on varmaan olla kaksivutiaan ja puolivuitiaan kanssa huomatavasti pienemmassa vaunussa kuin omamme. Ovat tulleet alaspain Cairnsista ja sanoivat, etta siella on aivan liian kuumaa. taalla kuulemma ei ole..no joopa. Heilla ei taida olla autossa edes ilmastointia. Leirinta-alueella tepastelee riikinkukkopari... taitaakin olla poikapari seka kalkkunoita. Paistelemme illalla seafuudia...hyvaa... tata jaa kaipaamaan. Taidamme kaantya tasta takaisin pain jos kerran viela hikisemmaksi muuttuu.
Lahdemme aamulla tutkimaan rantaa. Eilen kaupungilta ostetut stingipukimet ja snorkkelit kainalossa parinsadan metrin paahan rannalle. Naapurivaunun seta sanoi etta on snorklattavaa pohjaa. Vesi on kuitenkin sateen valumista sameaa eika ole nakyvyytta. ranta on kylla kalliomuotoineen nakemisen arvoine. Potkyilemme rannalla mukavassa auringossa. Vaikka aurinkorasvaa laittaa, tahtoo iho punottaa muutaman tunnin jalkeen.
Taman kuvan tariha kerrotaan kun ehditaan. Toinen kuvan hemkiloista on ollut sivuosassa Australia-elokuvassa joka on kuvattu taalla Bovenissa vuonna 2008 Taytyy menna katsomaan.
Lahdemme aamulla tutkimaan rantaa. Eilen kaupungilta ostetut stingipukimet ja snorkkelit kainalossa parinsadan metrin paahan rannalle. Naapurivaunun seta sanoi etta on snorklattavaa pohjaa. Vesi on kuitenkin sateen valumista sameaa eika ole nakyvyytta. ranta on kylla kalliomuotoineen nakemisen arvoine. Potkyilemme rannalla mukavassa auringossa. Vaikka aurinkorasvaa laittaa, tahtoo iho punottaa muutaman tunnin jalkeen.
Taman kuvan tariha kerrotaan kun ehditaan. Toinen kuvan hemkiloista on ollut sivuosassa Australia-elokuvassa joka on kuvattu taalla Bovenissa vuonna 2008 Taytyy menna katsomaan.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Jouluaatto 24.12.2010
Hyvaa, rauhaisaa Joulua kaikille WhiteIslandin kuuman rantahiekan myota!
Uutta vuotta toivottelemme jo kotoa kasin mikali saa ja lentoyhtiot suo.
Paivitamme matkasivuja jos saamme yhteyksia nettiin.
Kolmas päivä riutoilla
Aamutoimet ja rutiinit jo sujuvat. Paatti siirretään niinkutsuttujen koralliaskelmien äärelle.
Pyöreitä suuria korallimuodostelmia on rivissä kymmeniä ja niiden välissä pohja putoaa syvänteisiin. Sukeltamaan ja snorklaamaan pääsee suoraan takakannelta. Koralliaskelmien päällä pystyi parhaimillaan seisomaan. Snorklaaminen omaan tahtiin oli hyvä valinta. Virtaus käävi laivan takaa ja kun ui vastavirtaan oli mahdollista lillutella virran mukana ja jarrutellen nauttia koraaliritan loistosta. Korallit, sippukat ja värikäät kalat tarjosivat koko rahan edestä silmänruokaa.
Iltäpäivällä siirryttiin isomman koralliriuttamuodostelman vierelle. Siellä osa porukasta sukelsi ja osa snorklasi. Virtaus oli taaskin huomattava. Meidät, jotka lähdimme snorklaamaan vietiin kumiveneellä ylävirtaan missa hyppäsimme veteen. Siellä oli hyvä pikkuhiljaa valutella virran vietävänä ja ihailla upeaa korallimaailmaa.
Karmo lillutteli vedessä maisemia ihaillen ja kuvaten muita huomaamatta. Parin tunnin kuluttua laivalla kaikkien jo ollesssa ruokajonossa tarkistivat seinällä olevasta listasta johonka jokaisen oli kuitattava paluunsa laivalle, Olivatko kaikki laivassa, mutta hupsista, Karmon nimi puuttui listasta ja Mirja sai haukut että kaikkien pitää pysyä porukassa.
Karmon räpylät näkyivät vilahtelevan n.250m päässä laivasta. Kumivene takaisin alas ja hakemaan Karmoa. Karmo ui takaisin laivalle ja tyytyväisenä myhaillen ruokajonoon.
Ylla olevan kuvan viehkosta saaliista saamme avoimena olevan muodon myhemmin rompulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)