22.12.2010 Charters Towerissa
Aammulla heräsimme kun rekka starttasi vierestä. Aamukahvit ja tarkistamaan levähdyspaikan wc:tä.....Hyvin hoitavat Aussit julkisten paikkojen wc:t. Paikat siistissä kunnossa ja paperia ja saippuaa riitävästi. Mukavampihan tasta oli herata kuin sairaalan parkista johon illalla ensin tarjosimme.
Aamutoimien jälkeen kävelylenkille lähistöllä olevan radan vieressä kulkevaa tietä pitkin. Valitsime väärän tien kun hetken käveltyämme tuli paikallinen ukkeliini huiskuttamaan " ei tänne, yksityisalue ".
Vaihdoimme radan toiselle puolelle missä punainen hiekkatie (taalla on maa-aines niin punasta etta potunkeittovesikin jaa punaiseksi) kiemurteli nummella pensaiden ja puiden lomassa. Kävelyllä näimme ja kuvailimme muurahaisia jotka liikuivat todella vikkelästi ja kulkivat tiessa oleviin reikiin. Jälkiä näimme jota epäilimme vallabien tekemäksi. Lenkki virkisti edellisen päivän istumisien jälkeen.
Sitten kaupungin paakadulle, missä olimme edellisenä iltana nähneet coyboytarvikkeita komeine aussihattuineen. Karmo oli nähnyt edellisessä kaupungissa komeita ruoskia ja nyt piti semmoista lähteä ostamaan. Kaupassa oli kaikkea muuta muttei ruoskia. No buutsit ja hatut jäi nekin ostamatta kun ei ollut varmaa niiden jatkokäytöstä.
Lähdettiin ajamaan kohti Gladstonea. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan mustia joutsenia jotka uivat tien viressä olevassa lammessa. Käännyimme uukkarin kun tankin pohja alkoi pilkottaa ja kavimme tankkaamassa Belyando Crossing:ssa. Jututimme paikan pitäjää, joka oli tullut aikanaan Englannista töihin Ausseihin ja päätynyt jumalan selän taa pitämään huoltoasemaa. Selailimme kansiota jossa oli esillä Australian luonnossa esiintyvät eläimet.
Täti esitteli meille myrkyllisiä käärmeitä, jotka olivat seudulla tappaneet kaksi ihmistä kuluneen viikon aikana. Eräs myrkyllisin niistä kykeni ottamaan juoksevan ihmisen kiinni ja puremaan. Kehoitti ottamaan kunnon kepit mukaan jos menemme heinikkoon kävelemään. Eipä oikein kiinnostanut lähteä kokeilemaan käärmejuoksua. Maasto on kuulemma nyt veden vallassa ja käärmeet nousevat myös pihoille.
Olemme nähneet vain pari elävää kengua lukuisten auton alle jääneiden lisäksi. Kaikki sanovat että niitä on jokapaikassa. Päätämme tehdä 30 km sivulenkin pikkutietä sisemmälle Twin Hillsin kautta. Pieni hiekkatie. Kilometrin päässä ensimmäinen vesieste. Kohta toinen pahempi jota emme enää uskalla ylittää tällä pelillä. Maasturilla menisi keveästi.
Käännymme tiukan aanestyksen jalkeen takaisinpaatielle. Kuinka ollakkaan, pieni poikkema päatieltä oli antoisa. Viiden kilometrin lenkillä näimme kymmenisen kengurua, jotka loikkivat turvallisen matkan päähän kun pysähdyimme; havaitsimme kuolleena sorkat suorana köllöttävän naudan; haastatimme auton ikkunasta kuvaten komeaa aussisonnia, joka kyseli suomalaisten lehmien laatua ja kertoili möreästi omat kuulumisensa-syötävää täällä silmänkantamattomilla nummilla naudoille kulemma riittää ja laitumet on täynnä morsiamia. Luonnollisempaa on nautakarjan elämä täällä kuin kylmässä kotosuomessa.
Saavumme Clermontiin iltapaivalla. Pienoinen kaivoskaupunki. Leirinta-alureella on hvin tilaa. Reissuporukka on lahtenyt jo kotiinsa.
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Townsvillesta sisamaahan 21.12.2010
Townsville on 120000 asukkaan kaupunki - siis vahan Kuopiota suurempi. Poikkesimme tuloillalla nettibaarissa minka pitaja kehui aluetta hyvaksi, mutta juuri nyt on huono aika olla koska satelee. Hauska mies, tuttavia Suomessakin. Paikalle osuu ryhma norjalaisia joiden kanssa Karmo paasee norjistelemaan kieltansa. Kaymme Aquariumissa, mika on varsin antoisa kokemus. Monet niista kaloista mita naimme riutoilla luonnossa, uiskentekevat taalla melkoisen suuressa akvaariossa. Kuulemme esitykset akvaarion asukeista seka stingien vaaroista. Kaymme kilpikonnasairaalassa, missa on paljon vapaaehtoistyontekijoita. Taallakin on ihmisia vain kourallisen verran eika ruuhka ahdista.
Lenkkeilemme katuja pitkin, Karmo ostaa vahan kaytetyn navigaattorin viidellakympilla. Yritetaan kampaajalta saada KW:lle hiusten leikkaus ja paahieronta, mutta vasta huomiselle olisi. Loytyy toinen paikka johon paasee heti. arturi on kuusissakymenssa, lahtoisin Munchenista ja kulkenut paljon maita ja mahtuja. Punaset parturipenkit on tuotu jenkeista. Liiketila on samalla pieni parturimuseo. Seinat on taynna hyllyja joissa kerailykamaa.
Herkuttelemme kahvin kera ruokaisia aussipiiraita. Niissa on sisalla ikaankuin sakeaa jauhelihakastiketta. Mahottoman hyvia ovat. Kahvi on tosi kallista.
Paatamme lahtea katselemaan sisamaan maisemia.
Lenkkeilemme katuja pitkin, Karmo ostaa vahan kaytetyn navigaattorin viidellakympilla. Yritetaan kampaajalta saada KW:lle hiusten leikkaus ja paahieronta, mutta vasta huomiselle olisi. Loytyy toinen paikka johon paasee heti. arturi on kuusissakymenssa, lahtoisin Munchenista ja kulkenut paljon maita ja mahtuja. Punaset parturipenkit on tuotu jenkeista. Liiketila on samalla pieni parturimuseo. Seinat on taynna hyllyja joissa kerailykamaa.
Herkuttelemme kahvin kera ruokaisia aussipiiraita. Niissa on sisalla ikaankuin sakeaa jauhelihakastiketta. Mahottoman hyvia ovat. Kahvi on tosi kallista.
Paatamme lahtea katselemaan sisamaan maisemia.
Clermontista tulvavesia pakoon 23.12.2010
Saavume paatieta pitkin Emeraldiin jossa menemme turisti infoon kyselemään tulvatilannetta lähiseutujen teillä. Infon tyttö näytti kartalta mistä kohtaa etelään sekä länteen menevät tiet ovat suljettuna tulvavesien takia ainakin tämän päivää. Saimme nettiosoitteen mistä voi tarkistaa tulvatilanteita. Infon tyttö kehotti vielä jäämään yön Emeraldiin. Ihmetteli eikä matkatoimistop ole valistanut meitä näistä säistä...Anttilan keittiössä sijaitseva matkatoimistom sivukonttori kyllä sai tiedon näistä, mutta eipa suomalainen usko ennen kuin näkee :) Nyt on pakko uskoa. Päätamme jäädä kaupunkiin odottamaan teiden avatumisia. Saatiin sitten vähän jännitystä tännekin päähän matkaa!
Paikallisessa puhelinkaupassa Mirja sai selvtettyä prepaid liittymänsä viela kaytettavssa olevat puheajat. Ostimme Mirjan puhelimeen Sydneyn kentältä prepeid liitymän joka maksoi 49£ ja sillä on soitettu monet puhelut Austraaliassa sekä pitkät puhelut Suomeen. Ei tule mitään yllätyslaskuja Suomen liitymästä. Tosi edullista. puheaikaa on viela kolmen viikon jalkeen roimasti tahteena.
Poikkeamme kävelylenkillä haastatamaan pullokauppan pitajaa. Kun hän kuulee mikä on lähipäivien tarpeemme liikkua eli kuuden päivän päästä on oltava lentokentällä Brisbanessa, antaa mies ystavan neuvon: Lähtekää välittömästi idän suuntaan! Dingon tulvavesi on nyt alenemassa ja sieltä saattaa illan mittaan päästä muutaman tunnin ajan läpi. Valuama-alueet on täällä tosi suuria ja kun vain jossain ylämaalla päin sataa ilmestyy vesi alajuoksuille muutaman päivän päästä tulvina. Varmuuden vuoksi ostetaan pullo Jagobs Greekin punkkua joulukinkun kaveriksi, autoon ja liikkeelle. Varmuuden vuoksi myos auton tankki täyteen ja idän suuntaan. Vettä on ollut teillä tänään paljon. Muutaman sadan metrin päästä on jo useita ylivalumapaikkoja, joissa on tuoretta roinaa. Miksiköhän nämä eivät saa nostettua näitä kohtia ylemmäs...
Viidenkymmenen kilometrin jälkeen saavutamme ylitystä odottavien autojen jonon pään... Siis jonon pituus on 5-10 kilomertiä...kait. Jono liikahtaa hiukan ajoittain. Vastaan tulee pikkuautoja- siis ylitys onnistuu. Mutta kohtapa Karmo hoksaa että tulevien autojen renkaat on ihan kuivat, eivatka ne siis ole ylittäneet Dingon tulvaa, vaan ovat kääntyneet jonosta takaisin. Me emme luovuta! Pullokaupan setä ennakoi viikon saartoa jos jäämme tulvien taakse. Matkalla on Blackriwerin kaupunki - siellä näyttää olevan lenttokenttä. Emeraldissakin on. Kyllahan taalta jotenkin paastaan. Jonossa oltu noin tunnin verran Blackriverin Rochamptonin välillä Dingojoealla.... Nyt alkoi oma jono liikkua. Kello on nyt 19.45. Jos päästään tästa läpi, niin ajellaan varmaan Rockhamptoniin vaikka ollaan perilla vasta puolen yon paikkeilla.
Tänään on jo aikaisemmin sukellettu muutaman tulvaveden läpi. Tässä matkalla on ollut pahimmat. Ajelemme rekan perässä ja lultavasti sen kuski tietää että läpi päästään kun kerran jonottaa.
Taas liikutaan eteenpäin muutamia satoja metrejä. Motorhomella on sinällään hyvä jonottaa. Äsken täällä tarjoiltiin valkosipuli-makkaraleipiä maitokahvin kera. Karmolla kurkku kipuilee ja tarvitaan vähän antibioottia poskeen. Toivottavasti ei tule pahaa flunssaa.
Pimeä laskeutui tunti sitten eikä maisemaa enä näe. Blackriverin kaupunki näytti olevan vahva hiilen tuottaja. Kaupungin sivussa oli iso rata-alue. Radalla kulkee junia joissa on satakim vaunua täynä hiiltä. Keulilla on kaksi veturia ja keskellä toiset kaksi. Jututamme muita jonottajia.
Koko rannikkolaueelle on ennustettu pohjoisesta päin lähestyviä syklonisateita. Toivottavastiei saada ihan niin isoja rakeita kuin Brisbanessa pari viikkoa sitten. Rakeet olivat olleet meikäläisen nyrkein kokoisia ja runnelleet autoja, taloja ja luontoa. Kyselemme josko edella ajava rekka otta meidat lavalle. Mukava miekkonen ottais muuten, mutta eipa ole ajoramppeja lavalle.
Jännittävä odotus jonossa päättyi onnellisesti. Kello on nyt 21.23 ja pääsimme juuri tulvaveden yli. Henkilöautot kääntyivät pääosin takaisin. Me päätime kuitenkin mennä yli mukavan rekkamiehen perässä. Vaikkei siitä rekasta varsinaista apua ollut näytti se edellä turvallisen ajoreitin kun tie oli reunoja myöten veden peitossa. Jännitti aika tavalla, mutta lopulta hyvinhän se meni.
Päätämme ajaa Rochamptoniin saakka yöksi vaikka on jo pimeää. Olimme siella jo aikaisemmin noin viikko sitten. Emme mene samaan leirintaan koska se on kaupungista parinkymmenen kilometrin paassa. Navigaattorin opastamana päädymme nopeasti jollekin leirintäalueelle. Karmo tyrkkää vaunun parkkiin ja sähköpiuhaan. Juuri kun olemme asettumassa yopuulle, kuuluu koputus ovelta. Naapuripaikan kiukkuinen setä moittii meitä näin myöhäisestä metelöinnistä ja tunkeutumisesta hänen tontilleen. Väsynyttä Karmoa vähän kiukutelu syö, mutta nukkumaan painutaan ja päätetään tutkia asiaa tarkemmmin aamulla. Vähän satelee mutta ei rankasti.
Paikallisessa puhelinkaupassa Mirja sai selvtettyä prepaid liittymänsä viela kaytettavssa olevat puheajat. Ostimme Mirjan puhelimeen Sydneyn kentältä prepeid liitymän joka maksoi 49£ ja sillä on soitettu monet puhelut Austraaliassa sekä pitkät puhelut Suomeen. Ei tule mitään yllätyslaskuja Suomen liitymästä. Tosi edullista. puheaikaa on viela kolmen viikon jalkeen roimasti tahteena.
Poikkeamme kävelylenkillä haastatamaan pullokauppan pitajaa. Kun hän kuulee mikä on lähipäivien tarpeemme liikkua eli kuuden päivän päästä on oltava lentokentällä Brisbanessa, antaa mies ystavan neuvon: Lähtekää välittömästi idän suuntaan! Dingon tulvavesi on nyt alenemassa ja sieltä saattaa illan mittaan päästä muutaman tunnin ajan läpi. Valuama-alueet on täällä tosi suuria ja kun vain jossain ylämaalla päin sataa ilmestyy vesi alajuoksuille muutaman päivän päästä tulvina. Varmuuden vuoksi ostetaan pullo Jagobs Greekin punkkua joulukinkun kaveriksi, autoon ja liikkeelle. Varmuuden vuoksi myos auton tankki täyteen ja idän suuntaan. Vettä on ollut teillä tänään paljon. Muutaman sadan metrin päästä on jo useita ylivalumapaikkoja, joissa on tuoretta roinaa. Miksiköhän nämä eivät saa nostettua näitä kohtia ylemmäs...
Viidenkymmenen kilometrin jälkeen saavutamme ylitystä odottavien autojen jonon pään... Siis jonon pituus on 5-10 kilomertiä...kait. Jono liikahtaa hiukan ajoittain. Vastaan tulee pikkuautoja- siis ylitys onnistuu. Mutta kohtapa Karmo hoksaa että tulevien autojen renkaat on ihan kuivat, eivatka ne siis ole ylittäneet Dingon tulvaa, vaan ovat kääntyneet jonosta takaisin. Me emme luovuta! Pullokaupan setä ennakoi viikon saartoa jos jäämme tulvien taakse. Matkalla on Blackriwerin kaupunki - siellä näyttää olevan lenttokenttä. Emeraldissakin on. Kyllahan taalta jotenkin paastaan. Jonossa oltu noin tunnin verran Blackriverin Rochamptonin välillä Dingojoealla.... Nyt alkoi oma jono liikkua. Kello on nyt 19.45. Jos päästään tästa läpi, niin ajellaan varmaan Rockhamptoniin vaikka ollaan perilla vasta puolen yon paikkeilla.
Tänään on jo aikaisemmin sukellettu muutaman tulvaveden läpi. Tässä matkalla on ollut pahimmat. Ajelemme rekan perässä ja lultavasti sen kuski tietää että läpi päästään kun kerran jonottaa.
Taas liikutaan eteenpäin muutamia satoja metrejä. Motorhomella on sinällään hyvä jonottaa. Äsken täällä tarjoiltiin valkosipuli-makkaraleipiä maitokahvin kera. Karmolla kurkku kipuilee ja tarvitaan vähän antibioottia poskeen. Toivottavasti ei tule pahaa flunssaa.
Pimeä laskeutui tunti sitten eikä maisemaa enä näe. Blackriverin kaupunki näytti olevan vahva hiilen tuottaja. Kaupungin sivussa oli iso rata-alue. Radalla kulkee junia joissa on satakim vaunua täynä hiiltä. Keulilla on kaksi veturia ja keskellä toiset kaksi. Jututamme muita jonottajia.
Koko rannikkolaueelle on ennustettu pohjoisesta päin lähestyviä syklonisateita. Toivottavastiei saada ihan niin isoja rakeita kuin Brisbanessa pari viikkoa sitten. Rakeet olivat olleet meikäläisen nyrkein kokoisia ja runnelleet autoja, taloja ja luontoa. Kyselemme josko edella ajava rekka otta meidat lavalle. Mukava miekkonen ottais muuten, mutta eipa ole ajoramppeja lavalle.
Jännittävä odotus jonossa päättyi onnellisesti. Kello on nyt 21.23 ja pääsimme juuri tulvaveden yli. Henkilöautot kääntyivät pääosin takaisin. Me päätime kuitenkin mennä yli mukavan rekkamiehen perässä. Vaikkei siitä rekasta varsinaista apua ollut näytti se edellä turvallisen ajoreitin kun tie oli reunoja myöten veden peitossa. Jännitti aika tavalla, mutta lopulta hyvinhän se meni.
Päätämme ajaa Rochamptoniin saakka yöksi vaikka on jo pimeää. Olimme siella jo aikaisemmin noin viikko sitten. Emme mene samaan leirintaan koska se on kaupungista parinkymmenen kilometrin paassa. Navigaattorin opastamana päädymme nopeasti jollekin leirintäalueelle. Karmo tyrkkää vaunun parkkiin ja sähköpiuhaan. Juuri kun olemme asettumassa yopuulle, kuuluu koputus ovelta. Naapuripaikan kiukkuinen setä moittii meitä näin myöhäisestä metelöinnistä ja tunkeutumisesta hänen tontilleen. Väsynyttä Karmoa vähän kiukutelu syö, mutta nukkumaan painutaan ja päätetään tutkia asiaa tarkemmmin aamulla. Vähän satelee mutta ei rankasti.
Bowenissa kaksi yota 20.12.2010
Turneevasymysta alkaa taas tulla joten harkitsemme kahta yota Horseshoe Bayn leirinnassa. Otamme kuitenkin aluksi vain yhden yon. Mukava saksalainen nuoripari kahden pienen lapsen kanssa osuu samoille nurkille. Aika vaativaa on varmaan olla kaksivutiaan ja puolivuitiaan kanssa huomatavasti pienemmassa vaunussa kuin omamme. Ovat tulleet alaspain Cairnsista ja sanoivat, etta siella on aivan liian kuumaa. taalla kuulemma ei ole..no joopa. Heilla ei taida olla autossa edes ilmastointia. Leirinta-alueella tepastelee riikinkukkopari... taitaakin olla poikapari seka kalkkunoita. Paistelemme illalla seafuudia...hyvaa... tata jaa kaipaamaan. Taidamme kaantya tasta takaisin pain jos kerran viela hikisemmaksi muuttuu.
Lahdemme aamulla tutkimaan rantaa. Eilen kaupungilta ostetut stingipukimet ja snorkkelit kainalossa parinsadan metrin paahan rannalle. Naapurivaunun seta sanoi etta on snorklattavaa pohjaa. Vesi on kuitenkin sateen valumista sameaa eika ole nakyvyytta. ranta on kylla kalliomuotoineen nakemisen arvoine. Potkyilemme rannalla mukavassa auringossa. Vaikka aurinkorasvaa laittaa, tahtoo iho punottaa muutaman tunnin jalkeen.
Taman kuvan tariha kerrotaan kun ehditaan. Toinen kuvan hemkiloista on ollut sivuosassa Australia-elokuvassa joka on kuvattu taalla Bovenissa vuonna 2008 Taytyy menna katsomaan.
Lahdemme aamulla tutkimaan rantaa. Eilen kaupungilta ostetut stingipukimet ja snorkkelit kainalossa parinsadan metrin paahan rannalle. Naapurivaunun seta sanoi etta on snorklattavaa pohjaa. Vesi on kuitenkin sateen valumista sameaa eika ole nakyvyytta. ranta on kylla kalliomuotoineen nakemisen arvoine. Potkyilemme rannalla mukavassa auringossa. Vaikka aurinkorasvaa laittaa, tahtoo iho punottaa muutaman tunnin jalkeen.
Taman kuvan tariha kerrotaan kun ehditaan. Toinen kuvan hemkiloista on ollut sivuosassa Australia-elokuvassa joka on kuvattu taalla Bovenissa vuonna 2008 Taytyy menna katsomaan.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Jouluaatto 24.12.2010
Hyvaa, rauhaisaa Joulua kaikille WhiteIslandin kuuman rantahiekan myota!
Uutta vuotta toivottelemme jo kotoa kasin mikali saa ja lentoyhtiot suo.
Paivitamme matkasivuja jos saamme yhteyksia nettiin.
Kolmas päivä riutoilla
Aamutoimet ja rutiinit jo sujuvat. Paatti siirretään niinkutsuttujen koralliaskelmien äärelle.
Pyöreitä suuria korallimuodostelmia on rivissä kymmeniä ja niiden välissä pohja putoaa syvänteisiin. Sukeltamaan ja snorklaamaan pääsee suoraan takakannelta. Koralliaskelmien päällä pystyi parhaimillaan seisomaan. Snorklaaminen omaan tahtiin oli hyvä valinta. Virtaus käävi laivan takaa ja kun ui vastavirtaan oli mahdollista lillutella virran mukana ja jarrutellen nauttia koraaliritan loistosta. Korallit, sippukat ja värikäät kalat tarjosivat koko rahan edestä silmänruokaa.
Iltäpäivällä siirryttiin isomman koralliriuttamuodostelman vierelle. Siellä osa porukasta sukelsi ja osa snorklasi. Virtaus oli taaskin huomattava. Meidät, jotka lähdimme snorklaamaan vietiin kumiveneellä ylävirtaan missa hyppäsimme veteen. Siellä oli hyvä pikkuhiljaa valutella virran vietävänä ja ihailla upeaa korallimaailmaa.
Karmo lillutteli vedessä maisemia ihaillen ja kuvaten muita huomaamatta. Parin tunnin kuluttua laivalla kaikkien jo ollesssa ruokajonossa tarkistivat seinällä olevasta listasta johonka jokaisen oli kuitattava paluunsa laivalle, Olivatko kaikki laivassa, mutta hupsista, Karmon nimi puuttui listasta ja Mirja sai haukut että kaikkien pitää pysyä porukassa.
Karmon räpylät näkyivät vilahtelevan n.250m päässä laivasta. Kumivene takaisin alas ja hakemaan Karmoa. Karmo ui takaisin laivalle ja tyytyväisenä myhaillen ruokajonoon.
Ylla olevan kuvan viehkosta saaliista saamme avoimena olevan muodon myhemmin rompulta.
Toinen päivä koralliriutoilla 14.12.2010
Toinen meriretkipäivä alkoi hyvällä aamiaisella, minkä aikana kippari ajeli wesselin lähelle Whitsunday Islandin yhtä hienoimmista saarista.Kumiveneellä ryhmissä saaren rantaan, lipokkaat oli roudatt rannalle,
ne jalkaan, ja nousemaan peräkanaa metsän sisällä kiemurtelevaapolkua. Hikkee pukkaa ja kunto meinaa pettää... Vissiin testaavatsydänvikaiset ulos sukelluksista.
Tullaan näköalapaikalle, josta huikeat maisemat. Vitivalkeat kilometrien pituiset hiekkarannat polveilevat vihreiden saarien välissä. Vesi on turkoosin sinistä ja käsittämättömän kirkasta. Saisipa Maaninkajärveen sekoitettua edes puolet tätä vettä. Maisemia kuvataan yhdessä ja erikseen. Polkua jatketaan vielä vähän ja laskeudutaan häikäisevän valoisaan hiekkarantaan. Polulla tulee vastaan muitakin ryhmiä. Kameroiden ja
kellojen kanssa on syytä olla varovainen. Rantahiekassa on 90% silicaa. Silica kuulemma tuhoaa satavarmasti kameran jos sitä pääsee rakenteisiin. Hiekka on rakenteeltaan käsittämättömän ohutta. Kun siinä kävelee paljain jaloin, se narisee mukavasti jalan alla. Aurinkovoidetta pintaan ja matalaan veteen rantapuuhiin.
Karmo vetäisi neopreenit niskaan ja lähti kauemmas uiskentelemaan. Jonkun ajan kuluttua pinkaisi kameraa hakemaan, rannassa köllötteli suuria paikallisesti esiintyviä pitkähäntäisiä rauskuja. Eivät ole sinällään
myrkyllisiä mutta pistopaikka tulehtuu helposti. Hiekkaniemen päässä missä vesi syveni oli kova virtaus eikä KW uskaltanut mennä uimasilleen. Parin tunnin rantaleikkien ja poseerausten jälkeen kiivettiin niemen yli ja kumivene kuskasi takaisin laivalle. Laivalla tarjoiltiin pian lounas ja samalla siirryttiin koralliriutoille.
Alkupaloja napsittiin laivan j'lleen laivan etukannella.
Suekeltamaan lähdetiin viimeisessä viiden hengen tiimissä. Mirjalla oli edelleen ongelmia paineiden kanssa. Karmo uiskenteli kameran kanssa perässä. Mirjan tankotanssi ankkuriköyttä pitkin vaatii vielä harjoitusta. Pohjaelämä oli melko kuollutta, muutama kala nähtiin.
Pinnalla käydyn keskustelun ja muiden sukeltaneiden kommentteja kuullessa pätettiin, että seuraavana päivänä vain snorklataan. Matalamalta on valoa ja enemmän korallia ja kaloja. Snorklatessa
pääsee näkemään koko koralliriutan väriloiston monen kokoiset ja väriset kalat sekä korallikasvuston upean väriloloiston. Karmo onnistiu snorklatessa kuvaamaan paljon koralliritan värikästä elmää.
Laivalla oleva nuoriso on mukavaa ja kansainvälistä. Saksalaisia on kait yli kymmenen, edustettuna myös Englanti, Brasilia, Intia, Singapore, Espanja, Tsekki ja tietysti Suomi.
Vetäjänelikosta kaksi on brittitaustaisia. Keittiossä pääosin häärää nuori nainen oli ensimmäisellät komenuksellaan ja onnistui hommassaan yli kiitettävän. Illalinen nautittiin tyvenessä auringonlaskussa ja meri oli niin tyyni etta yöksi jäätiin riutalle. Naapurissa oli muutama mukin yön yli.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Toinen leiriyö, teksti väärässä välissä blogeissa
Toinen yö jäätiin mlkein vahingossa viettämään pikkukaupungin rantakadun päässä olevalle rantaparkille. Ranta on hyvä uida, tuulta käy ikkunoista niin ettei tarvitse ilmastointia, hyvät ilmaiset vessat ja suihkut vieressä. Päätämme aluksia vain hIukan levähtää ja simahdamme moslemmat punkkaan ja herätessä on pimeää. No, ollaa sitten tässä. Jos ei saa olla, niin ajakoot pois. Pari ruudun päässä hempeilee nuoripari farkun takakontissa istuskellen. Ovat todellisia talousmatkailijoita.
Lähdetään iltakävelylle jos olisi joku baari auki. Kello on yksitoista ja kaikki paikat kiinni. Sade yllättää ja kastelee melkoisesti, mutta lämmintähän tuo on.q Käytetään siis omaa jääkaappia. Nukutaan umpisikeästi taas aamuun. Aurinko nousee neljän maissa ja heräillään. Lenkkeilijöitä alkaa kipittää vaunun ohi viideltä. Varmaan ainoa aika kun täällä pystyy juokseman.
Aamupulahdukset mereen ja suihkussa suolat pois. Stingereitä ei pitäisi olla tällä rannalla. Kevyt varoitus kuitenkin löytyy. Aamiasta naamariin ja taas on menovalmius päällä. PItää kuitenkin odotella että kaupat aukenee, joten lepoaika hyödynnetään tehokkaasti. Karmon on hankittava aurinkolasit. Pollet löytyy ja sen kunniaksi käydään hörppäämässä baarikahvit.
Keli on ollut tähän saakka melko pilvistä.. Hyvä meille. Vettä on roimaissut vähän väliä kuuron. Saman tien sade on ollut poissa ja aurinko pilkistänyt. Täkäläiset manaavat keliä. Tähän aikaan vuodesta ei pitäisi sataa näin. Samaa on jatkunut jo pari kuukautta. Vettä on valuma-alueilla normaaliaa enemmän. Tulvaväylät ovat kovilla ja reiti on syytä tarkistaa ennen kuin lähtee matkaan.
Jätämme mukavan pienen rantakaupungin ja jatkamme kurvailua pohjoiseen. Kartanlukusilmä on asettunut jo vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.Täytyy katsoa kartasta tai valokuvista tämän kaupungin nimi.
Lähdetään iltakävelylle jos olisi joku baari auki. Kello on yksitoista ja kaikki paikat kiinni. Sade yllättää ja kastelee melkoisesti, mutta lämmintähän tuo on.q Käytetään siis omaa jääkaappia. Nukutaan umpisikeästi taas aamuun. Aurinko nousee neljän maissa ja heräillään. Lenkkeilijöitä alkaa kipittää vaunun ohi viideltä. Varmaan ainoa aika kun täällä pystyy juokseman.
Aamupulahdukset mereen ja suihkussa suolat pois. Stingereitä ei pitäisi olla tällä rannalla. Kevyt varoitus kuitenkin löytyy. Aamiasta naamariin ja taas on menovalmius päällä. PItää kuitenkin odotella että kaupat aukenee, joten lepoaika hyödynnetään tehokkaasti. Karmon on hankittava aurinkolasit. Pollet löytyy ja sen kunniaksi käydään hörppäämässä baarikahvit.
Keli on ollut tähän saakka melko pilvistä.. Hyvä meille. Vettä on roimaissut vähän väliä kuuron. Saman tien sade on ollut poissa ja aurinko pilkistänyt. Täkäläiset manaavat keliä. Tähän aikaan vuodesta ei pitäisi sataa näin. Samaa on jatkunut jo pari kuukautta. Vettä on valuma-alueilla normaaliaa enemmän. Tulvaväylät ovat kovilla ja reiti on syytä tarkistaa ennen kuin lähtee matkaan.
Jätämme mukavan pienen rantakaupungin ja jatkamme kurvailua pohjoiseen. Kartanlukusilmä on asettunut jo vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.Täytyy katsoa kartasta tai valokuvista tämän kaupungin nimi.
Sukellusretki alkaa
Tiistai 14 päivä, risteily alkaa
Tää se päivä on kun riutoille mennään..heräämme vähän ennen kellon soittoa. Vakiintuneet aamutoimet ja kamppeet kasaan. Kaikki pilaantuva on yritetty syödä jääkaapista jos ei akussa virta satu riittämään retken aikana.
Makselemme respaan ja ajamme Airlie Beachin keskustaan ilmoittautumaan risteilytoimistoon.
Saamme mukaan täytettäväksi nelisivuisen lomakkeen jossa kysellään terveystilat ja vakuutetaan useilla allekirjoituksilla, että ymmärrämme sukellusretken riskit. Kaikki kunnossa. Karmon lisenssinumeroita ei nyt ole mukana, mutta yli 8000 tunnin sukelluskokemus kirjataan papereihin. Mitenkähän se pääsee sukeltamaan. Ilmoittautumaan terminaaliin pitä mennä 12.30 joten on muutama tunti aikaa hankintoihin. Vielä purkki vedenkestävää 30-aurinkosuojaa. Sukellusasusteet on risteilyn puolesta, joten tarpeet on vähäiset. Vielä yhdet jäätelöt ennen lähtöä.
..
Autolle löytyy parkkipaikka. Kolmen vuorokauden parkkimaksua ei voi maksaa kortilla. Kaivellaa kaikki lokerot ja löytyy tarkalleen tarvitavat 24 dollaria. Viimeinenkin viiden sentin kolikko vilahtaa automaattiin. Lippu saadaan kuitenkin. Uskomatonta tuuria.
Tallustamme reput selässa terminaalille. Tavaraa saa ottaa vain yhden henkilökohtaisem bägin joten kaikki turha on karsittu ja toinen reppu on täynnä kuvaustarvikkeita ja toinen pullollaan keveitä vaatteita. Hiki valuu. Samaan suuntaan lampsii muitakin. Varmaan sama osoite. Terminaalikatokseen kokoontuu lopulta kolmisenkymmentä lähtijää. Keski-ikä on ehkä 25. Nuorimmat lienevät 18 korvilla ja vanhimmat 30 yli ehkä. Nostamme osanottajien keski-ikää parilla vuodella, mutta mitäs tuosta.
Satamasta purkautuu porukkaa, muitakin risteilyjä on varmaan päättynyt. Risteilymme vetäjät tulevat briefaamaan ja kirjamaan meidät mukaan. Kaikkien alkoholijuomat (ei lasipulloja mukaan) kerätään samaan kärryyn ja roudataan laivan kylmiöön. Kaikkien lipokkaat kerätään myös laiturilla läjään ja putsaukseen. Ylimääräistä hiekkaa ei haluta laivaan.
Katamaraanin sisätiloissa on aluksi tulopalan kyydittämänä ohjelman ja laivatoimintojen briefaus minkä jälkeen jaetaan huoneet. Emme saa ikiomaa romanttista hyttiä, no höh. Samassa tilassa omissa looseissaan majoittuu viisi saksalaistyttöä. Kolme heistä on ollut Banaaniafarmilla muutaman kuuakuden töissä ja nyt korkkaavat palkakaojan. Meillä on kuitenkin mukavasti erotettu parivuode yläosastolla. Mirja pääsee elvyttelemään saksan taitoaan
Katamaraani on suunnannut jo keulan kohti seikkailuja ja istuskelemme kannella ihailemassa maisemia. Meri-ilma on mukavan viileää vaikka aurinko porottaa keskitaivaalta. Lisää aurinkosuojaa pintaan siis. Saamme pikakurssin kannella sukelluslaitteiden käytöstä. Käytännön opetusta jatketaan myöhemmin rannan tuntumassa. Useita täysin noviiseja on Mirjan lisäksi mukana lähdössä kokeilemaan scubadivingkia. Noin puolella on jonkinlaiset lisenssit tai muuta kokemusta.
Kippari ajelee katamaraanin ankuripaikkaan suojaiseen poukamaan. Lähes kaikki haluavat sukeltaa ja vain pari aikoo pelkästään snorklata. Meidät on jaettu muutaman hengen ryhmiin jotka lähtevät vuorollaan pikakurssitukseen rannan tuntumaan. Karmon sukelluskokemusta ei noteerata kun ei ole paperit mukana ja hän lähtee samaan ryhmään Mirjan kanssa.
Kippari ankkuroi laivan Whitsundayn suurehkossa saaressa olevaan pitkään ja kapeaan lahdelmaan. Täällä on tarkoitus rantautua regujen kanssa ja ja saada noviiseille pikakurssitus. Samassa lahdelmassa on
muitakin laivoja ilmeisesti samalla asialla. Porukat jaettiin kuuteen ryhmään kahdelle vetäjälle. Ilman sukelluslisenssejä saa näillä retkillä mennä 12 metriin. Karmo joutuu myös noviisien joukkoon kun
paperit on Suomessa. Ei auttanut maammelaulukaan jota Mirja jo viritteli. Mitä opimme. Vähän paremmin aikaa lähtövalmisteluihin niin ei potuta perillä.
Me lähdemme viimeiseen Richien ryhmään. Ensin harjoitellaan rannassa regun käyttöä niin että jalat yltää pohjaan. Kättäpäälle onnittelut saadaan vetäjältä kun osaa laittaa regun takaisin suuhunsa veden alla-
Karmokin:) Mirjan energia meni melkein hengittelyyn ja paineiden hallinnan opetteluun. Paineentasaus ei onnistunut ja mentiin kipukynnyksen rajalla. Ei tällä rannalla ihmeellistä elävää nähtävää olutkaan, jonkin verran kaloja. Käytiin noin seitsemässä metrissä pikkulenkki ja kumivene tuli sitten hakemaan meidät takaisin
katamaraanille.
Yöksi ajeltiin saariston suojaan. Illalliseksi grillattua kanaa ja monipuolisesti lisäkkeitä. Alkupaloja napostelimme kannella istuen, toisiimme tutustuen ja maismia ihalille. Matkustajien itsepalvelullinen juomakaappi oli "really amacing". Eipä ole ikinä nähty niin kenkälusikalla täyteen lastattua kylmäkaappia. Kylmä saatiin aikaan irtojäillä, joita oli kaapin pohjalla.
Nukkumaan rauhoituttiin hyvissä ajoin. Ilmastointi makuuosastolla toimi niin hyvin että oli viittä vaille vilu. Toiseksi yöksi päätettiin vetäistä paita päälle.
Tää se päivä on kun riutoille mennään..heräämme vähän ennen kellon soittoa. Vakiintuneet aamutoimet ja kamppeet kasaan. Kaikki pilaantuva on yritetty syödä jääkaapista jos ei akussa virta satu riittämään retken aikana.
Makselemme respaan ja ajamme Airlie Beachin keskustaan ilmoittautumaan risteilytoimistoon.
Saamme mukaan täytettäväksi nelisivuisen lomakkeen jossa kysellään terveystilat ja vakuutetaan useilla allekirjoituksilla, että ymmärrämme sukellusretken riskit. Kaikki kunnossa. Karmon lisenssinumeroita ei nyt ole mukana, mutta yli 8000 tunnin sukelluskokemus kirjataan papereihin. Mitenkähän se pääsee sukeltamaan. Ilmoittautumaan terminaaliin pitä mennä 12.30 joten on muutama tunti aikaa hankintoihin. Vielä purkki vedenkestävää 30-aurinkosuojaa. Sukellusasusteet on risteilyn puolesta, joten tarpeet on vähäiset. Vielä yhdet jäätelöt ennen lähtöä.
..
Autolle löytyy parkkipaikka. Kolmen vuorokauden parkkimaksua ei voi maksaa kortilla. Kaivellaa kaikki lokerot ja löytyy tarkalleen tarvitavat 24 dollaria. Viimeinenkin viiden sentin kolikko vilahtaa automaattiin. Lippu saadaan kuitenkin. Uskomatonta tuuria.
Tallustamme reput selässa terminaalille. Tavaraa saa ottaa vain yhden henkilökohtaisem bägin joten kaikki turha on karsittu ja toinen reppu on täynnä kuvaustarvikkeita ja toinen pullollaan keveitä vaatteita. Hiki valuu. Samaan suuntaan lampsii muitakin. Varmaan sama osoite. Terminaalikatokseen kokoontuu lopulta kolmisenkymmentä lähtijää. Keski-ikä on ehkä 25. Nuorimmat lienevät 18 korvilla ja vanhimmat 30 yli ehkä. Nostamme osanottajien keski-ikää parilla vuodella, mutta mitäs tuosta.
Satamasta purkautuu porukkaa, muitakin risteilyjä on varmaan päättynyt. Risteilymme vetäjät tulevat briefaamaan ja kirjamaan meidät mukaan. Kaikkien alkoholijuomat (ei lasipulloja mukaan) kerätään samaan kärryyn ja roudataan laivan kylmiöön. Kaikkien lipokkaat kerätään myös laiturilla läjään ja putsaukseen. Ylimääräistä hiekkaa ei haluta laivaan.
Katamaraanin sisätiloissa on aluksi tulopalan kyydittämänä ohjelman ja laivatoimintojen briefaus minkä jälkeen jaetaan huoneet. Emme saa ikiomaa romanttista hyttiä, no höh. Samassa tilassa omissa looseissaan majoittuu viisi saksalaistyttöä. Kolme heistä on ollut Banaaniafarmilla muutaman kuuakuden töissä ja nyt korkkaavat palkakaojan. Meillä on kuitenkin mukavasti erotettu parivuode yläosastolla. Mirja pääsee elvyttelemään saksan taitoaan
Katamaraani on suunnannut jo keulan kohti seikkailuja ja istuskelemme kannella ihailemassa maisemia. Meri-ilma on mukavan viileää vaikka aurinko porottaa keskitaivaalta. Lisää aurinkosuojaa pintaan siis. Saamme pikakurssin kannella sukelluslaitteiden käytöstä. Käytännön opetusta jatketaan myöhemmin rannan tuntumassa. Useita täysin noviiseja on Mirjan lisäksi mukana lähdössä kokeilemaan scubadivingkia. Noin puolella on jonkinlaiset lisenssit tai muuta kokemusta.
Kippari ajelee katamaraanin ankuripaikkaan suojaiseen poukamaan. Lähes kaikki haluavat sukeltaa ja vain pari aikoo pelkästään snorklata. Meidät on jaettu muutaman hengen ryhmiin jotka lähtevät vuorollaan pikakurssitukseen rannan tuntumaan. Karmon sukelluskokemusta ei noteerata kun ei ole paperit mukana ja hän lähtee samaan ryhmään Mirjan kanssa.
Kippari ankkuroi laivan Whitsundayn suurehkossa saaressa olevaan pitkään ja kapeaan lahdelmaan. Täällä on tarkoitus rantautua regujen kanssa ja ja saada noviiseille pikakurssitus. Samassa lahdelmassa on
muitakin laivoja ilmeisesti samalla asialla. Porukat jaettiin kuuteen ryhmään kahdelle vetäjälle. Ilman sukelluslisenssejä saa näillä retkillä mennä 12 metriin. Karmo joutuu myös noviisien joukkoon kun
paperit on Suomessa. Ei auttanut maammelaulukaan jota Mirja jo viritteli. Mitä opimme. Vähän paremmin aikaa lähtövalmisteluihin niin ei potuta perillä.
Me lähdemme viimeiseen Richien ryhmään. Ensin harjoitellaan rannassa regun käyttöä niin että jalat yltää pohjaan. Kättäpäälle onnittelut saadaan vetäjältä kun osaa laittaa regun takaisin suuhunsa veden alla-
Karmokin:) Mirjan energia meni melkein hengittelyyn ja paineiden hallinnan opetteluun. Paineentasaus ei onnistunut ja mentiin kipukynnyksen rajalla. Ei tällä rannalla ihmeellistä elävää nähtävää olutkaan, jonkin verran kaloja. Käytiin noin seitsemässä metrissä pikkulenkki ja kumivene tuli sitten hakemaan meidät takaisin
katamaraanille.
Yöksi ajeltiin saariston suojaan. Illalliseksi grillattua kanaa ja monipuolisesti lisäkkeitä. Alkupaloja napostelimme kannella istuen, toisiimme tutustuen ja maismia ihalille. Matkustajien itsepalvelullinen juomakaappi oli "really amacing". Eipä ole ikinä nähty niin kenkälusikalla täyteen lastattua kylmäkaappia. Kylmä saatiin aikaan irtojäillä, joita oli kaapin pohjalla.
Nukkumaan rauhoituttiin hyvissä ajoin. Ilmastointi makuuosastolla toimi niin hyvin että oli viittä vaille vilu. Toiseksi yöksi päätettiin vetäistä paita päälle.
Maanantai 13 päivä
Eipä herätty Bucasiassa niin ajoissa että olisi noususveden aikaan ehditty uimaan suojahäkkiin. Nsousuvesi olisi ollut yöhäällä neljä ja kuuden välillä aamulla. Näyttää tulevan todella kuuma päivä. Jo yhdeksän aikaan polttaa asfaltti jalan alla. Suuntaamme ennen puolta päivää takaisin Mackeyn kaupunkiin ja siitä edelleen Eugean luonnonpuistoon sademetsään tutustumaan.
Mutkainen tie nousee neljä kilometriä 12 prosentin kallistuksella. Ilmakin tuntuu viileämmältä. Sademetsän paalupaikka Broken River löytyy. Hyvät parkkipaikat, vessat(paperia myös) ja myös grillipaikat kaasugrilleineen on käytössä täälläkin- uskomatonta. Ihmisiä liikkuu muutamia. Valittavana on useita erimittaisia reittejä ja valitsemme reilun tunnin pituiseksi arvioidun reitin Broken riverin varraella. Uusia lintuääniä, sirkkojen huumaavaa siritystä, valtavia puita... Nauhoitamme ääniä videolla kuvagallerian taustaääniksi. Korkean puuston siimeksessä on ilma mukavan viileää. Polku on selkeä kulkea ja isommat korkeuserot on hoidettu kivisillä portailla. Palamme lähtöruutuun. Emme nähneet harvinaista lättänokkaeläintä joessa, mutta uskomme että se niitä arkoja otuksia majailee siellä. Lähdemme paluumatkalle. Seuraavana aamuna on oltava laivarannassa lähdössä koralliriutoile.
Vuoren rinteillä täällä ylhäälläkin on paljon karjaa laiduntamassa. Koulubussien pysäkkeistä viestitään liikennemerkeillä, joten on täällä oltava enemmänkin ihmisiä. Ylhäällä on kyläpahanen jonka keskuksessa on kauppa. Pieni valikoima elintarvikkeita ja valtava valikoima erilaisia nukkeja ja nukkekoteja. Kaupan nainen varmaan valmistaa nukkeja itse. Kaupan kyljessä oleva tila on myytävänä-ei kysytä hintaa. Maaseudulla yleensäkin näkee täällä paljon tienvarren myyntikyltejä. Lienee tavaallinen tapa markkinoids täällä.
Mutkaisen tien poikki valuu vuoripuroja tämän tästä. Tulomatkalla näimme isomman putouksen ja Karmo on päättänyt ottaa taatusti stingittömässä vedessä raikkaat suihkut. Auto parkkiin tien poskeen ja uikkarit päälle. Karmon rypläys kallion kyljessä näyttää niin hyvältä että Mirja lähteen vaatteen vaihdolle myös. Virta tekee tepposensa Karmolle sillä aikaa ja vie mennessään toisen varvassandaalin. Mirja meinaa jäädä suihkuun lopullisesti kun ei meinaa päästä ylös putousta ohjaamaan rakennetusta betonikaukalosta. Könytessä tulee vähän runtuja sääreen. Poltoainetta on nirkoisesti muta se riittää juuri ja juuri ensimmäiselle kylätankille.
Lähdsemme pientä mutkaista sivutietä kohti Airlie Beachia. Tie on paikoin 2 metriä leveä, mutta kauitenkin päällystetty. Paikalliset tulevat melkoista vauhtia mutkissa nelivedoilaan vastaan. Muutamia valumasiltoja on juuri uusittu, olisivat olleet varmaan poikki muutama päivä sitten. Seuraamme Ja kuvaamme nautakarjan touhuja isomman joen mutkassa. Toisella puolen on vissiin makeampaa vihreää ja lauma ylittää virtaa uiden. Virta meinaa napata muutaman, mutta ne selviytyvät uli. Toiselle puolelle jäävät aremmat mölisevät harmissaan.
Tulemme Airlie Beachiin iltapäivän lämmössä. Nyt ollaan ihan oikeassa turistipaikassa. Pääkatu on täynnä putiikkeja lomalaiswn näköistä väkeä laumailee kaduilla. Mielettömiä näkymiä satamaan ja merelle. Upeaa ranta-asutusta. Piipahdus nettibaarissa. Löydämme risteilyn toimiston myös samalta kadulta aamulla, joten kaikki järjestyksessä. Karmolle uudet lipokkaat. Täällä varpikkaat ovat todella käyttökamaa-helpot pukea, viileät, eivät kerää hiekkaa tai vettä ja suojaavat poltavalta kadulta. Malleja löytyy joka lähtöön kaikista hiantaluokista.
Aikomuksena on ollut mennä syömää seafdoodia monena päivänä ja nyt kiipeäme toisen keroksen ravintolaan. Avoimen ikkunan viereinen pöytä tarjoaa ilmaa ja herkulliset näkysmät valaistuun puistoon ja sen takan olevaan sataman. Puistossakin on taas ilmaisilla grilleillä varustetut katokset käytettävissä. Otamme taikinalla kuorrutetut ruukulliset kastikkeessa muhivia mereneläviä. Maukasta mutta taikinakuori on vaikeaa syödä. Rukut ja mirjan viinilasilliset tekee euroissa viitisenkymppiä.
Massu täynnä lähdemme etsimään leirintää jonka rekisteröimme tullessa. Se löytyy vähän hakemalla. Respa on kiinni ja etäpalveluna saamme numerokoodin jolla pääsemme sisään. Luottokorttinumero, rekkari ja nimi kysytään varmistukseksi. Maksaa voi aamulla. Hoidettu hyvin suunniteltu alue, hinta 35 dollaria kahdelta hengeltä. Keskellä aluetta on surehko uima-allas. Hyvät huoltorakennukset. Sähkötolpassa sammakkosuoja:)
Alue hiljenee kymmeneltä kuten kaikisa paikoissa.
Eipä herätty Bucasiassa niin ajoissa että olisi noususveden aikaan ehditty uimaan suojahäkkiin. Nsousuvesi olisi ollut yöhäällä neljä ja kuuden välillä aamulla. Näyttää tulevan todella kuuma päivä. Jo yhdeksän aikaan polttaa asfaltti jalan alla. Suuntaamme ennen puolta päivää takaisin Mackeyn kaupunkiin ja siitä edelleen Eugean luonnonpuistoon sademetsään tutustumaan.
Mutkainen tie nousee neljä kilometriä 12 prosentin kallistuksella. Ilmakin tuntuu viileämmältä. Sademetsän paalupaikka Broken River löytyy. Hyvät parkkipaikat, vessat(paperia myös) ja myös grillipaikat kaasugrilleineen on käytössä täälläkin- uskomatonta. Ihmisiä liikkuu muutamia. Valittavana on useita erimittaisia reittejä ja valitsemme reilun tunnin pituiseksi arvioidun reitin Broken riverin varraella. Uusia lintuääniä, sirkkojen huumaavaa siritystä, valtavia puita... Nauhoitamme ääniä videolla kuvagallerian taustaääniksi. Korkean puuston siimeksessä on ilma mukavan viileää. Polku on selkeä kulkea ja isommat korkeuserot on hoidettu kivisillä portailla. Palamme lähtöruutuun. Emme nähneet harvinaista lättänokkaeläintä joessa, mutta uskomme että se niitä arkoja otuksia majailee siellä. Lähdemme paluumatkalle. Seuraavana aamuna on oltava laivarannassa lähdössä koralliriutoile.
Vuoren rinteillä täällä ylhäälläkin on paljon karjaa laiduntamassa. Koulubussien pysäkkeistä viestitään liikennemerkeillä, joten on täällä oltava enemmänkin ihmisiä. Ylhäällä on kyläpahanen jonka keskuksessa on kauppa. Pieni valikoima elintarvikkeita ja valtava valikoima erilaisia nukkeja ja nukkekoteja. Kaupan nainen varmaan valmistaa nukkeja itse. Kaupan kyljessä oleva tila on myytävänä-ei kysytä hintaa. Maaseudulla yleensäkin näkee täällä paljon tienvarren myyntikyltejä. Lienee tavaallinen tapa markkinoids täällä.
Mutkaisen tien poikki valuu vuoripuroja tämän tästä. Tulomatkalla näimme isomman putouksen ja Karmo on päättänyt ottaa taatusti stingittömässä vedessä raikkaat suihkut. Auto parkkiin tien poskeen ja uikkarit päälle. Karmon rypläys kallion kyljessä näyttää niin hyvältä että Mirja lähteen vaatteen vaihdolle myös. Virta tekee tepposensa Karmolle sillä aikaa ja vie mennessään toisen varvassandaalin. Mirja meinaa jäädä suihkuun lopullisesti kun ei meinaa päästä ylös putousta ohjaamaan rakennetusta betonikaukalosta. Könytessä tulee vähän runtuja sääreen. Poltoainetta on nirkoisesti muta se riittää juuri ja juuri ensimmäiselle kylätankille.
Lähdsemme pientä mutkaista sivutietä kohti Airlie Beachia. Tie on paikoin 2 metriä leveä, mutta kauitenkin päällystetty. Paikalliset tulevat melkoista vauhtia mutkissa nelivedoilaan vastaan. Muutamia valumasiltoja on juuri uusittu, olisivat olleet varmaan poikki muutama päivä sitten. Seuraamme Ja kuvaamme nautakarjan touhuja isomman joen mutkassa. Toisella puolen on vissiin makeampaa vihreää ja lauma ylittää virtaa uiden. Virta meinaa napata muutaman, mutta ne selviytyvät uli. Toiselle puolelle jäävät aremmat mölisevät harmissaan.
Tulemme Airlie Beachiin iltapäivän lämmössä. Nyt ollaan ihan oikeassa turistipaikassa. Pääkatu on täynnä putiikkeja lomalaiswn näköistä väkeä laumailee kaduilla. Mielettömiä näkymiä satamaan ja merelle. Upeaa ranta-asutusta. Piipahdus nettibaarissa. Löydämme risteilyn toimiston myös samalta kadulta aamulla, joten kaikki järjestyksessä. Karmolle uudet lipokkaat. Täällä varpikkaat ovat todella käyttökamaa-helpot pukea, viileät, eivät kerää hiekkaa tai vettä ja suojaavat poltavalta kadulta. Malleja löytyy joka lähtöön kaikista hiantaluokista.
Aikomuksena on ollut mennä syömää seafdoodia monena päivänä ja nyt kiipeäme toisen keroksen ravintolaan. Avoimen ikkunan viereinen pöytä tarjoaa ilmaa ja herkulliset näkysmät valaistuun puistoon ja sen takan olevaan sataman. Puistossakin on taas ilmaisilla grilleillä varustetut katokset käytettävissä. Otamme taikinalla kuorrutetut ruukulliset kastikkeessa muhivia mereneläviä. Maukasta mutta taikinakuori on vaikeaa syödä. Rukut ja mirjan viinilasilliset tekee euroissa viitisenkymppiä.
Massu täynnä lähdemme etsimään leirintää jonka rekisteröimme tullessa. Se löytyy vähän hakemalla. Respa on kiinni ja etäpalveluna saamme numerokoodin jolla pääsemme sisään. Luottokorttinumero, rekkari ja nimi kysytään varmistukseksi. Maksaa voi aamulla. Hoidettu hyvin suunniteltu alue, hinta 35 dollaria kahdelta hengeltä. Keskellä aluetta on surehko uima-allas. Hyvät huoltorakennukset. Sähkötolpassa sammakkosuoja:)
Alue hiljenee kymmeneltä kuten kaikisa paikoissa.
Mackayssa varaamassa sukellusmatkaa
Sunnuntai 12. Päivä
Vaununaapurissa värkkää kalavehkeidensä kanssa kuusikymppisen näköinen mies. Virittää virveliin usistimia. On kuulemma jäänyt juuri eläkkeelle, aloittanut vaunuelämän ja alkanut kalastamaan. Kertoo Karmolle, että ei tunne vielä lainkaan kaloja ja selaa samalla kalakirjan kuvia. Jostakinhan se on aloitettava kalastus. Ensin on parasta päättää mitä kaloja haluaa.
Leirintäalueella piisaa pikku otuksia aamullakin. Hoitamaton rehevä alue ilmeisesti suosii niitä. Vaunun takana oleva pusikko rehottaa valtoimenaan anopinkieltä. Karmo yllätyy kun alkaa irrottaa sähköpiuhaa tolpasta. Mirjan kättä vähän pianenpi ruskeanvihreä sammakko on ottanut tolpan pistokekotelon kodikseen. Miten ihmeessä sen on onnistunut hypätä putken päässä olevaan koteloon? Otetaan kuva ennen kuin se tippuu kun Karmo irroattaa pistotulpan... No eihän se tipu kun sillä on imukuppijalat joiden varaan se jää putkeen ja kiipeää verkkaisesti takaisin koteloon. Ehkä se asui siellä jo ennen meitä ja me olimme tunkeilijoita.
Yritetään varmistaa ipadin netissä onko yösateen jäliltä teitä poikki. Infosivut löytyy, mutta pitäisi tietää jokien nimet jotta tietäisi onko poikkiset tiet meidän reitillä. Ei ole palvelussa karttapaikannusta. Kysytään sitten campingin isänältä joka kertoo että pohjoisen suunta on kunnossa. On vähän kummastuttanut miksi jokaisella tien ali menevällä uomalla on identifioitu nimi ja se on kyltissä sillan lähellä näkyvissä. Sehän on pakko olla jotta fluiding-tilanteessa saa korjaajan paikalle.
Jätämme otuscampingin ja suuntaamme pojoiseen. Edelleen karjalaidunta. Yliajettuja kenguruita niinkuin meillä supeja. Satasen tietä joka meillä olisi max 80 km rajoituksella. Rekat porhaltaa reilua satasta ja päästetään ohi että sadaan ajaa omaa rytmiä.
Mackayn kaupunki löytyy. Olisikohan Kuopion kokoinen nykyaikainen sisti kaupunki. Tällä kertaa mennään infoon ensimmäisenä kyselemään sukellusretkiä. Niitä löytyykin monen mittaisia ja monen hintaisia. Lähdetään tuumaustauolle läheiseen ostariin ja kiehautetaan parkissa kahvit.
Kun tänne asti on tultu päätetään ottaa kahden yön yli kestävä purjehdusretki koville riutoille saakkaa. infon nuorit tyttö ei oikein tiedä mitä myy ja kun kysellään tarkemmin vasta toteaas että niinhän tuo onkin. Tulee vähän olo egtä myy mitä tahansza mihin hintaan tahansa. Valitulla matkalla Karmo saa kuitenki scubadaivata ja Mirja ainakin snorklata. Ei saada kahden hengen sviittiä vaan joudutaan useamman hengen hyttiin. No ei se mittään haittaa...lähtö tiistaina 13aikaan ja paluu perjantaiaamuna. Retkelle tulee hintaa yhteensä vajaa 900 euroa, mutta onhan siinä täysihoito ja kaikki varausteet mukana.
Aussimatkan yksi tärkein etappi on nyt lyöty lukkoon joten rauhassa infotädin opastamalle leirintäalueelle Bucasaan. Muuten siisti ja faciliteetit hyvät mutta ei päästä uimaan mereen. Rannalla saattaa olla stingejä. Verkotettu alue on kuivilla juuri lähteneen laskuveden takia.
Eipä ollut paljon iloa hienoista hiekkarannoista joita oli esitteessä. No käydään hyvällä biitsilenkillä. Aluelle saa tuoda lemmikkejä ja rannalla on paljon isoja koiria omistajineen. Yksi rotikkakin tarkkailee meitä emäntänsä jalkojen kupeesta. Tuli Wilma mieleen vaikkei kumpikaan puhunut. Karmo kuvaa vihaista rannalle jäänyttä krapua...Sen saksien kärkien väli on noin kolme senttiä. Karmo yrittää ottaa kuvaa sen hupaisasta ärhentelustä. Valtaamme ja liputamme uimapyyhkeella laskuvedelta vapautuneen hiekkasaaren.
Käydään ennen grillausta grillausta hakemassa Mirjalle punkkua lampaan seuraksi. Oxford landin Shiraz etelä aussista osoittautuu hyväksi valinnaksi. Ei laitettu sadekatosta ja tietusti juuri ruokailulle joutui pikku kuuro. Lämmintä sadetta on...
Respan lähellä olevassa katoksessa vieteään juhlia. Eväät ja juomat on tuotu isoissa kylmälaukuissa. Rauhallista iloista menoa viettävät ja rauhoittuvat hyvissä ajoin.
Vaununaapurissa värkkää kalavehkeidensä kanssa kuusikymppisen näköinen mies. Virittää virveliin usistimia. On kuulemma jäänyt juuri eläkkeelle, aloittanut vaunuelämän ja alkanut kalastamaan. Kertoo Karmolle, että ei tunne vielä lainkaan kaloja ja selaa samalla kalakirjan kuvia. Jostakinhan se on aloitettava kalastus. Ensin on parasta päättää mitä kaloja haluaa.
Leirintäalueella piisaa pikku otuksia aamullakin. Hoitamaton rehevä alue ilmeisesti suosii niitä. Vaunun takana oleva pusikko rehottaa valtoimenaan anopinkieltä. Karmo yllätyy kun alkaa irrottaa sähköpiuhaa tolpasta. Mirjan kättä vähän pianenpi ruskeanvihreä sammakko on ottanut tolpan pistokekotelon kodikseen. Miten ihmeessä sen on onnistunut hypätä putken päässä olevaan koteloon? Otetaan kuva ennen kuin se tippuu kun Karmo irroattaa pistotulpan... No eihän se tipu kun sillä on imukuppijalat joiden varaan se jää putkeen ja kiipeää verkkaisesti takaisin koteloon. Ehkä se asui siellä jo ennen meitä ja me olimme tunkeilijoita.
Yritetään varmistaa ipadin netissä onko yösateen jäliltä teitä poikki. Infosivut löytyy, mutta pitäisi tietää jokien nimet jotta tietäisi onko poikkiset tiet meidän reitillä. Ei ole palvelussa karttapaikannusta. Kysytään sitten campingin isänältä joka kertoo että pohjoisen suunta on kunnossa. On vähän kummastuttanut miksi jokaisella tien ali menevällä uomalla on identifioitu nimi ja se on kyltissä sillan lähellä näkyvissä. Sehän on pakko olla jotta fluiding-tilanteessa saa korjaajan paikalle.
Jätämme otuscampingin ja suuntaamme pojoiseen. Edelleen karjalaidunta. Yliajettuja kenguruita niinkuin meillä supeja. Satasen tietä joka meillä olisi max 80 km rajoituksella. Rekat porhaltaa reilua satasta ja päästetään ohi että sadaan ajaa omaa rytmiä.
Mackayn kaupunki löytyy. Olisikohan Kuopion kokoinen nykyaikainen sisti kaupunki. Tällä kertaa mennään infoon ensimmäisenä kyselemään sukellusretkiä. Niitä löytyykin monen mittaisia ja monen hintaisia. Lähdetään tuumaustauolle läheiseen ostariin ja kiehautetaan parkissa kahvit.
Kun tänne asti on tultu päätetään ottaa kahden yön yli kestävä purjehdusretki koville riutoille saakkaa. infon nuorit tyttö ei oikein tiedä mitä myy ja kun kysellään tarkemmin vasta toteaas että niinhän tuo onkin. Tulee vähän olo egtä myy mitä tahansza mihin hintaan tahansa. Valitulla matkalla Karmo saa kuitenki scubadaivata ja Mirja ainakin snorklata. Ei saada kahden hengen sviittiä vaan joudutaan useamman hengen hyttiin. No ei se mittään haittaa...lähtö tiistaina 13aikaan ja paluu perjantaiaamuna. Retkelle tulee hintaa yhteensä vajaa 900 euroa, mutta onhan siinä täysihoito ja kaikki varausteet mukana.
Aussimatkan yksi tärkein etappi on nyt lyöty lukkoon joten rauhassa infotädin opastamalle leirintäalueelle Bucasaan. Muuten siisti ja faciliteetit hyvät mutta ei päästä uimaan mereen. Rannalla saattaa olla stingejä. Verkotettu alue on kuivilla juuri lähteneen laskuveden takia.
Eipä ollut paljon iloa hienoista hiekkarannoista joita oli esitteessä. No käydään hyvällä biitsilenkillä. Aluelle saa tuoda lemmikkejä ja rannalla on paljon isoja koiria omistajineen. Yksi rotikkakin tarkkailee meitä emäntänsä jalkojen kupeesta. Tuli Wilma mieleen vaikkei kumpikaan puhunut. Karmo kuvaa vihaista rannalle jäänyttä krapua...Sen saksien kärkien väli on noin kolme senttiä. Karmo yrittää ottaa kuvaa sen hupaisasta ärhentelustä. Valtaamme ja liputamme uimapyyhkeella laskuvedelta vapautuneen hiekkasaaren.
Käydään ennen grillausta grillausta hakemassa Mirjalle punkkua lampaan seuraksi. Oxford landin Shiraz etelä aussista osoittautuu hyväksi valinnaksi. Ei laitettu sadekatosta ja tietusti juuri ruokailulle joutui pikku kuuro. Lämmintä sadetta on...
Respan lähellä olevassa katoksessa vieteään juhlia. Eväät ja juomat on tuotu isoissa kylmälaukuissa. Rauhallista iloista menoa viettävät ja rauhoittuvat hyvissä ajoin.
Rockista pohjoiseen
Lauantai 11 päivä joulukuuta
Emuparkin aamuuinnin jälkeen aamupalan jatkeksi Mirja kasaa hedelmäiset pawpaw kupposet. Siis tuoreita pilkottuja hedelmiä siemenettömäksi koverretun pawpawin sisään (reseptivinkki). Minkäköhän takia näitä ei tuoda Suomeen... Ovat ehkä niin ohutkuorisia että ei kestä kuljetusta? Emuparkki on jätettävä joten kamppeet kaappiin. Leiriytymisrutiinit toimivat mutkattomasti. Viikon aikana on muotoutunut luonteva työnjako kaikille motorhomeen liityville toiminnoille. Koti on menokunossa kymmenessä minuutissa.
Kaikki tavarat on oltava liikkumisen aikana kaapissa tai kiinnitetynä. Parilla ensimmäisellä ajokeralla jäi jotain tavaraa irralleen ja nehän tietysti löytyivät lattialta. Tulee aina lentoemofiilis kun aina ennen ajoa pitää napsia kaikki kaappien ovet varmuuslukkoon....(ja pitkä hoikka ja hyvännäköinen ja kynnet lakattu.)
Emuparkin nätin keskuksen rannalla on kapteeni Cookin muistoksi pystytetty laulava patsas. Otamme turistikuvia... Lähtiäisiksi Karmo tahtoo jäätelön. Pikkuleipomosta löytyy jäden lisäksi hyvän näköinen pieni kinkkupiiras lounaaksi ja kookospiirakan palanen jälkiruuaksi.
Hurautamme 40 km krokotiilifarmille. Mainoksen maukaan siellä on 3000 otusta, joten on varmaan ihan asiallinen paikka. Alueelle menevä tie kulkee vetisen alueen läpi... piileskeleeköhän tuolla krokoja. No ei. Varsinainen alue on vankasti aidattu ja otukset on panssariverkkoaitauksissa. Liput alueelle 22 dollaria per kita. Parhaillaan alkamassa ruokinta, joten pikaisesti mukaan noin 20 ihmisen ryhmään. Ketkähän syötetään ekana...isot vai pienet:)
Talon isännällä on mukana pari ämpärillistä jotain liharoipetta, varmaan krokojen namppaa. Isot otukset könyävät uskomattoman ketterästi vesialtaastaan panssariaidan varteen odottelemaan kun ukkeli huikkaa niile. Kaikilla esittelykrokoilla näyttää olevat erityinen historia. Ne on käyty pyydystämässä jostain asutuksen läheltä minne nen eivät ole kuuluneet. Makupalaköntit katoavat parempiin kitoihin hetkessä. Suolaisenkin veden krokot tarvitsevat juodakseen makeaa vettä ja nousevat siksi sopimattomiin paikkoihin. Ukkeli kertoo erään krokon hIstoriaa. Se kavereinee oli alakanut ilmestyä yöllä eräälle golfalueelle joka yö kello kaksi... No sen takia että kastelujärjestelmä napsahti silloin päälle. Juomisen jälkeen pedot luikahtivat takaisin joen kautta omille alueilleen.
Isäntä puhuu murtaen, paljon ja nopeasti ja osa jutusta jää ymmärtämättä. Krokot lisääntyvät täällä, mutta aina ei heila ole mieleinen. Yksi iso poika oli nirtsinyt nuoren tarjotun morsiamen, mutta hyväksynyt sitten vanhemman naaraan. Vanhassa vara parempi...isännän mukaan ei osata vielä selittää miten krokojen mielessä liikkuu näissä asioissa. Esityksen jälkeen voi tilata krokopihviä tai kebabia. Mirja haluaa maistaa joten tilataan yksi pihviannaos. Siitä riittää hyvin molemmille. Liha on vaaleaa kuten kalkkuna, hiukan sitkeähköä ja melko mautonta. Päätämme pysyä lammastiskin puolella jatkossa. Tarjolla olisi nahkatuotteita. Tavallista kokoa oleva lompsakin maksaa melkein puolitoista tonnia joten ostohalu heikkenee olemattomiin
Palaamme Rockhamptonin kaupunkiin. Juominen on jäänyt liian vähälle ja alkaa heikottaa. Keskustan ison ostoskeskuksen katettuun parkkiin ei mahduta, joten auto on jätettävä aurinkoon. Kierrämme isoon kolossiin pitkän markan väärältä kautta kunnes löydämme ainoan sisäänmenon. Missään ulkona ei liiku ihmisiä jalan. Kaikki ovat ilmeisesti ilmastoiduissa autoissa tai rakennuksissa sisällä. Täydennämme juoma- ja hedelmävarastot.
Pienen kyselyn ja kiertelyn jälkeen löytyy Info mukavine täteineen. He kertovat tarjolla olevista tekemisistä ja kyselevät matkasuunnitelmia. Ainoat mahdolliset suunnat juuri nyt on pohjoiseen tai etelään oleva tie. Sisämaan reitit on kaikki poikki edellisen yön sateen takia. Saamme nettiosoiteen mistä reittejä voi tarkistaa. Perusohjeena täti antaa neuvon:jos vettä on notkelmassa polveen saakka tai enemmän, älä missään tapauksessa aja sitä autolla. Virta on vienyt ihan vastakin mutamia autoja.
Pohjoiseen siis suuntamme, ehkä lähimpänä sukelluspaikkana toimiikin Mackay. Siellä näyttää jo olevan monipuolista tarjontaa moneen lähtöön. Rockista väylälle A1 pohjoiseen. Tie on melko hyväkuntoinen. Pohjoisen rata kulkee ihan vieressä. Viimein nähdään ihan oike kengurukin ( Karmo ei näe kun se näpeltää ipodia ja on sitten kade:) Ruskea pikku (alle metrin) kengu nököttää metrin päässä tien poskessa laskemassa liikennettä. Toivotavasti pysyy poissa satasen tieltä. Silmänkantamatomat laidunmaat monirotuisine nautoineen jatkuvat koko matkan. Poikkeamme paikallaiseen koerrätyspaikkaan. Ei sopivaa tavaraa, hedelmiä meillä on.
Päätämme asettua luokitelemattomaan leirintään joka sekin maksaa 25 dollaria. Kylän pojat nappaa baarissa drinksuja. Ranta ei ole oikein kunnossa sateiden vuoksi. Paikka on vähän tekemistä kaipaavan näköinen kuten KW sanoo. Sähköä kuitenkin on mikä on tärkeintä nukkumisen kannalta...siis ilmastointi saadaan päälle. Mirja peruuttaa auton parkkiin ja Karmo laittaa venterit toimimaan. Katoskin viritetään kun luvattu sadetta. Possupihvit on syötäviä. Alkaa satelemaan, joten yhdeksältä joutaa nukkumaa. Telkkari ei toimi...jokin yhteysvirhe vai pitäisikö ostaa joku kortti. Eipä tuota niin kaipaa.
Muutaman tunnin nukkumosen jälkeen herätään kun sähköt putoaa päältä ja ilmastointi sammuu. Salamoi. Onko tulossa myrsky. Vähän vaateta päälle ja taskulampun valossa respaa kohti. Lamppu on väärä valinta. kaikenkarvaisia otuksia alkaa tulla päin Mirjan yökäriä valon houkuttelemana. Kylän poikia istuu vissiin sen vuoksi pimeässä respan edessä seurustelemassa. Koetamme kysellä sähköistä. Murre on niin paksua ettei ymmäretä mitään. No. Laitetaan ikkunat auki ja nukutaa sitten niin. Yöllä sähköt palaa ja ilmastointi saadaan käyntiin. Hyvi nukutti yli kuuteen saakka taas.
Emuparkin aamuuinnin jälkeen aamupalan jatkeksi Mirja kasaa hedelmäiset pawpaw kupposet. Siis tuoreita pilkottuja hedelmiä siemenettömäksi koverretun pawpawin sisään (reseptivinkki). Minkäköhän takia näitä ei tuoda Suomeen... Ovat ehkä niin ohutkuorisia että ei kestä kuljetusta? Emuparkki on jätettävä joten kamppeet kaappiin. Leiriytymisrutiinit toimivat mutkattomasti. Viikon aikana on muotoutunut luonteva työnjako kaikille motorhomeen liityville toiminnoille. Koti on menokunossa kymmenessä minuutissa.
Kaikki tavarat on oltava liikkumisen aikana kaapissa tai kiinnitetynä. Parilla ensimmäisellä ajokeralla jäi jotain tavaraa irralleen ja nehän tietysti löytyivät lattialta. Tulee aina lentoemofiilis kun aina ennen ajoa pitää napsia kaikki kaappien ovet varmuuslukkoon....(ja pitkä hoikka ja hyvännäköinen ja kynnet lakattu.)
Emuparkin nätin keskuksen rannalla on kapteeni Cookin muistoksi pystytetty laulava patsas. Otamme turistikuvia... Lähtiäisiksi Karmo tahtoo jäätelön. Pikkuleipomosta löytyy jäden lisäksi hyvän näköinen pieni kinkkupiiras lounaaksi ja kookospiirakan palanen jälkiruuaksi.
Hurautamme 40 km krokotiilifarmille. Mainoksen maukaan siellä on 3000 otusta, joten on varmaan ihan asiallinen paikka. Alueelle menevä tie kulkee vetisen alueen läpi... piileskeleeköhän tuolla krokoja. No ei. Varsinainen alue on vankasti aidattu ja otukset on panssariverkkoaitauksissa. Liput alueelle 22 dollaria per kita. Parhaillaan alkamassa ruokinta, joten pikaisesti mukaan noin 20 ihmisen ryhmään. Ketkähän syötetään ekana...isot vai pienet:)
Talon isännällä on mukana pari ämpärillistä jotain liharoipetta, varmaan krokojen namppaa. Isot otukset könyävät uskomattoman ketterästi vesialtaastaan panssariaidan varteen odottelemaan kun ukkeli huikkaa niile. Kaikilla esittelykrokoilla näyttää olevat erityinen historia. Ne on käyty pyydystämässä jostain asutuksen läheltä minne nen eivät ole kuuluneet. Makupalaköntit katoavat parempiin kitoihin hetkessä. Suolaisenkin veden krokot tarvitsevat juodakseen makeaa vettä ja nousevat siksi sopimattomiin paikkoihin. Ukkeli kertoo erään krokon hIstoriaa. Se kavereinee oli alakanut ilmestyä yöllä eräälle golfalueelle joka yö kello kaksi... No sen takia että kastelujärjestelmä napsahti silloin päälle. Juomisen jälkeen pedot luikahtivat takaisin joen kautta omille alueilleen.
Isäntä puhuu murtaen, paljon ja nopeasti ja osa jutusta jää ymmärtämättä. Krokot lisääntyvät täällä, mutta aina ei heila ole mieleinen. Yksi iso poika oli nirtsinyt nuoren tarjotun morsiamen, mutta hyväksynyt sitten vanhemman naaraan. Vanhassa vara parempi...isännän mukaan ei osata vielä selittää miten krokojen mielessä liikkuu näissä asioissa. Esityksen jälkeen voi tilata krokopihviä tai kebabia. Mirja haluaa maistaa joten tilataan yksi pihviannaos. Siitä riittää hyvin molemmille. Liha on vaaleaa kuten kalkkuna, hiukan sitkeähköä ja melko mautonta. Päätämme pysyä lammastiskin puolella jatkossa. Tarjolla olisi nahkatuotteita. Tavallista kokoa oleva lompsakin maksaa melkein puolitoista tonnia joten ostohalu heikkenee olemattomiin
Palaamme Rockhamptonin kaupunkiin. Juominen on jäänyt liian vähälle ja alkaa heikottaa. Keskustan ison ostoskeskuksen katettuun parkkiin ei mahduta, joten auto on jätettävä aurinkoon. Kierrämme isoon kolossiin pitkän markan väärältä kautta kunnes löydämme ainoan sisäänmenon. Missään ulkona ei liiku ihmisiä jalan. Kaikki ovat ilmeisesti ilmastoiduissa autoissa tai rakennuksissa sisällä. Täydennämme juoma- ja hedelmävarastot.
Pienen kyselyn ja kiertelyn jälkeen löytyy Info mukavine täteineen. He kertovat tarjolla olevista tekemisistä ja kyselevät matkasuunnitelmia. Ainoat mahdolliset suunnat juuri nyt on pohjoiseen tai etelään oleva tie. Sisämaan reitit on kaikki poikki edellisen yön sateen takia. Saamme nettiosoiteen mistä reittejä voi tarkistaa. Perusohjeena täti antaa neuvon:jos vettä on notkelmassa polveen saakka tai enemmän, älä missään tapauksessa aja sitä autolla. Virta on vienyt ihan vastakin mutamia autoja.
Pohjoiseen siis suuntamme, ehkä lähimpänä sukelluspaikkana toimiikin Mackay. Siellä näyttää jo olevan monipuolista tarjontaa moneen lähtöön. Rockista väylälle A1 pohjoiseen. Tie on melko hyväkuntoinen. Pohjoisen rata kulkee ihan vieressä. Viimein nähdään ihan oike kengurukin ( Karmo ei näe kun se näpeltää ipodia ja on sitten kade:) Ruskea pikku (alle metrin) kengu nököttää metrin päässä tien poskessa laskemassa liikennettä. Toivotavasti pysyy poissa satasen tieltä. Silmänkantamatomat laidunmaat monirotuisine nautoineen jatkuvat koko matkan. Poikkeamme paikallaiseen koerrätyspaikkaan. Ei sopivaa tavaraa, hedelmiä meillä on.
Päätämme asettua luokitelemattomaan leirintään joka sekin maksaa 25 dollaria. Kylän pojat nappaa baarissa drinksuja. Ranta ei ole oikein kunnossa sateiden vuoksi. Paikka on vähän tekemistä kaipaavan näköinen kuten KW sanoo. Sähköä kuitenkin on mikä on tärkeintä nukkumisen kannalta...siis ilmastointi saadaan päälle. Mirja peruuttaa auton parkkiin ja Karmo laittaa venterit toimimaan. Katoskin viritetään kun luvattu sadetta. Possupihvit on syötäviä. Alkaa satelemaan, joten yhdeksältä joutaa nukkumaa. Telkkari ei toimi...jokin yhteysvirhe vai pitäisikö ostaa joku kortti. Eipä tuota niin kaipaa.
Muutaman tunnin nukkumosen jälkeen herätään kun sähköt putoaa päältä ja ilmastointi sammuu. Salamoi. Onko tulossa myrsky. Vähän vaateta päälle ja taskulampun valossa respaa kohti. Lamppu on väärä valinta. kaikenkarvaisia otuksia alkaa tulla päin Mirjan yökäriä valon houkuttelemana. Kylän poikia istuu vissiin sen vuoksi pimeässä respan edessä seurustelemassa. Koetamme kysellä sähköistä. Murre on niin paksua ettei ymmäretä mitään. No. Laitetaan ikkunat auki ja nukutaa sitten niin. Yöllä sähköt palaa ja ilmastointi saadaan käyntiin. Hyvi nukutti yli kuuteen saakka taas.
Aamulla Emuparkissa
Biloelasta takaisin rannikolle.
Lähdemme Biloelassa aamulenkillä tutkimaan löytyyko kylältä nettiyhteyttä. Löytyy, mutta liikekeskus on kiinni. Nautimme vaihteeksi kaupalliset kahvit. On ihan hyvää mutta kallista - viisi euroa kaksi kuppia. Onneksi on vaunussa oma pannu. Karmon kahvivalinta osui kohdalleen ja vaunun varusteissa olevalla pressokeittimellä saa suomalaiseen makuun sopivaa kahvia. Palaamme pakkaamaan kamppeet leirintään.
Sukellukselle on tullut tarjouspyyntö Suomenlinnan alueelta. Ipadista ei saa oikein tutkittua, joten menemme Biloelan liikekeskukseen nettiin. Vaikka on päätetty pysyä töistä erossa, on asia kuitenkin selvitettävä. Nettikioski on keskellä ostarin käytävää kuten muallakin on nähty. Nettiin päästään melko kovalla hinnalla. Paperi on loppu koneesta ja toimistosta haettu miekkonen lähettää karmon sähköpostista viestin itselleen ja tulostaa sen omassa toimIstossaan. Hyvää ja ystävälistä palvelua. Mirja shoppaa pari hellepuseroa ja uima-asun.
Hyppäämme taas matkakotiin ja matka jatkuu. Reitti vuorialueen yli on vaihtelevaa maastoa. Kymmeniä kilometrejä silmänkantamattomiin jatkuvaa nummea jossa laiduntaa lihakarjaa perheineen. Ihan älyttömän paljon monenrotuista karjaa. Kyllä on helppoa lehmänhoito täällä.
Laitamme levikkeelle leirin ja kaivamme edellisen päivänä ostetut lammaspihvit jääkaapista. Nam. Kaasu on kuitenkin loppu joten leiri kasaan ja liikkeelle. Vaunun tingelit on suunniteltu uskomattoman toimivaksi. Ulkokeittiön pystyttää ja purkaa muutamassa minuutissa ilman kiroiluja. Pysähdymme jaloittelemaan ja ostamaan kaasupulloa seuraavaan isommin asuttuun paikkaan Mount Morganiin. Kylä on syntynyt aikanaan hopea ja kultakaivoksen ympärille mutta nyt näyttää olevan myynnissaä paljon taloja. Karmo ostaa tienvarren myymälästä huomiovärisen lämpimän työmaatakin. Kaasuakin saadaan. Mirja kuvaa paiakallisen pubin aussiukkoja.
Kahden kilometrin poaikkema pääväylältä vie meidät patolammelle jonka rannalla paistelemme pihvit.....herkullista lammasta....ähky. Patolampi on aikanaan rakennettu palvelemaan kaivoksen vedentarvetta. Nyt lammesta otetaan pelkästään kaupungin juomavesi. Linnut pyrkivät jakamaan saalista kun aterioimme yhdessä kymmenestä rakennetusta pöytäkatoksesta.
Pienet nokoset on tarpeen. Ruokalevon jälkeen jatkame matkaa vuorialueen yli kohti Rochamptonia eli paikalisesti Rockia. Upeita maisemia taas. Pitkiä asumattomia alueita. Joissa on parhaimmiallaan kuuden metrin mittakepit tulvakorkeuden hahmottamiseen. Nyt alkaa avautua se mitä matkaoppaisa on kerrottu Queenslandin tulvista. Tänne alieelle tulee valumavesiä varsin laajalta alueelta pienikin sade voi nostaa purkukanaviin vettä niin apljon että ispt alueet on hetkessä veden alla ja tiet kulkemattomia. Flooding- varoituksella varustettuja notkelmia on jatkuvasti. Pyörähdämme Rockisssa mutta ei jäädä viipymään. Isossa irkkubaarissa poikettiin muttei jaksettu jäädä.
Ajelemme Emu Parkkiin leirintään. Paikka löytyy ja majoitutaan. Vähän väsytti lampaansyönti joten pötkäHdettiin kuuden maissa nokkaunille. Siitäpä unta maistui aamuviiteen saakka. Sotkeekohan vielä aikaero...ainakin nukuttaa hyvin. Vettä roiskaisee aina ajoittain. Yöllä sataa usein isomman kuuron. Aamiainen, paahtoleipää, kinkkua, juustoa, tomaattia, salaattia, jukurttia, tuoremehua, kahvia ja siivut ananasta.
Pakkaamme reppuun uimavehkeet ja lähdemme aamulenkille merenrantaan joka kohisee penkereen takana 50 m pääsä. Kävelemme loputonta hiekkarantaaa pitkin jossa ei montaa ihmistä näy. paikallinen asukas, n. 60 mies koiransa kanssa tulee vastaan ja häneltä utelemme uimisen turvallisuutta. Meduussoita ja haita ei kuulemma ole jote uskallumme uimaan. Aallokko ei ollut korkeaa joten uiminen lämpimässä merivedessä oli jälleen mahtavaa.
Lähdemme Biloelassa aamulenkillä tutkimaan löytyyko kylältä nettiyhteyttä. Löytyy, mutta liikekeskus on kiinni. Nautimme vaihteeksi kaupalliset kahvit. On ihan hyvää mutta kallista - viisi euroa kaksi kuppia. Onneksi on vaunussa oma pannu. Karmon kahvivalinta osui kohdalleen ja vaunun varusteissa olevalla pressokeittimellä saa suomalaiseen makuun sopivaa kahvia. Palaamme pakkaamaan kamppeet leirintään.
Sukellukselle on tullut tarjouspyyntö Suomenlinnan alueelta. Ipadista ei saa oikein tutkittua, joten menemme Biloelan liikekeskukseen nettiin. Vaikka on päätetty pysyä töistä erossa, on asia kuitenkin selvitettävä. Nettikioski on keskellä ostarin käytävää kuten muallakin on nähty. Nettiin päästään melko kovalla hinnalla. Paperi on loppu koneesta ja toimistosta haettu miekkonen lähettää karmon sähköpostista viestin itselleen ja tulostaa sen omassa toimIstossaan. Hyvää ja ystävälistä palvelua. Mirja shoppaa pari hellepuseroa ja uima-asun.
Hyppäämme taas matkakotiin ja matka jatkuu. Reitti vuorialueen yli on vaihtelevaa maastoa. Kymmeniä kilometrejä silmänkantamattomiin jatkuvaa nummea jossa laiduntaa lihakarjaa perheineen. Ihan älyttömän paljon monenrotuista karjaa. Kyllä on helppoa lehmänhoito täällä.
Laitamme levikkeelle leirin ja kaivamme edellisen päivänä ostetut lammaspihvit jääkaapista. Nam. Kaasu on kuitenkin loppu joten leiri kasaan ja liikkeelle. Vaunun tingelit on suunniteltu uskomattoman toimivaksi. Ulkokeittiön pystyttää ja purkaa muutamassa minuutissa ilman kiroiluja. Pysähdymme jaloittelemaan ja ostamaan kaasupulloa seuraavaan isommin asuttuun paikkaan Mount Morganiin. Kylä on syntynyt aikanaan hopea ja kultakaivoksen ympärille mutta nyt näyttää olevan myynnissaä paljon taloja. Karmo ostaa tienvarren myymälästä huomiovärisen lämpimän työmaatakin. Kaasuakin saadaan. Mirja kuvaa paiakallisen pubin aussiukkoja.
Kahden kilometrin poaikkema pääväylältä vie meidät patolammelle jonka rannalla paistelemme pihvit.....herkullista lammasta....ähky. Patolampi on aikanaan rakennettu palvelemaan kaivoksen vedentarvetta. Nyt lammesta otetaan pelkästään kaupungin juomavesi. Linnut pyrkivät jakamaan saalista kun aterioimme yhdessä kymmenestä rakennetusta pöytäkatoksesta.
Pienet nokoset on tarpeen. Ruokalevon jälkeen jatkame matkaa vuorialueen yli kohti Rochamptonia eli paikalisesti Rockia. Upeita maisemia taas. Pitkiä asumattomia alueita. Joissa on parhaimmiallaan kuuden metrin mittakepit tulvakorkeuden hahmottamiseen. Nyt alkaa avautua se mitä matkaoppaisa on kerrottu Queenslandin tulvista. Tänne alieelle tulee valumavesiä varsin laajalta alueelta pienikin sade voi nostaa purkukanaviin vettä niin apljon että ispt alueet on hetkessä veden alla ja tiet kulkemattomia. Flooding- varoituksella varustettuja notkelmia on jatkuvasti. Pyörähdämme Rockisssa mutta ei jäädä viipymään. Isossa irkkubaarissa poikettiin muttei jaksettu jäädä.
Ajelemme Emu Parkkiin leirintään. Paikka löytyy ja majoitutaan. Vähän väsytti lampaansyönti joten pötkäHdettiin kuuden maissa nokkaunille. Siitäpä unta maistui aamuviiteen saakka. Sotkeekohan vielä aikaero...ainakin nukuttaa hyvin. Vettä roiskaisee aina ajoittain. Yöllä sataa usein isomman kuuron. Aamiainen, paahtoleipää, kinkkua, juustoa, tomaattia, salaattia, jukurttia, tuoremehua, kahvia ja siivut ananasta.
Pakkaamme reppuun uimavehkeet ja lähdemme aamulenkille merenrantaan joka kohisee penkereen takana 50 m pääsä. Kävelemme loputonta hiekkarantaaa pitkin jossa ei montaa ihmistä näy. paikallinen asukas, n. 60 mies koiransa kanssa tulee vastaan ja häneltä utelemme uimisen turvallisuutta. Meduussoita ja haita ei kuulemma ole jote uskallumme uimaan. Aallokko ei ollut korkeaa joten uiminen lämpimässä merivedessä oli jälleen mahtavaa.
Biloelan kaupunki sisämaaassa
Muistiin merkintää Aaamulla 11.12. lauantaina. Mantereen puolella olevat päätiet ovat tylsähköjä ajeltavia ja suuntasimme rantaa myötäileviä reittejä pohjoisen suuntaan. Upeat hiekkarannat jatkuvat. Epämääräiset pikkukylät muistuttavat miljööltään ja mittakaavaltaan amerikkalaisia sukulaisiaan. Matalia pieniä rakennuksia, huoltiksia, pikkukauppoja ja leveät tiet.
Erään Pikkukulän raitilla on Neighbourhood house. Mirjan pitää päästä tarkistamaan onko se sama kuin suomalainen kylätalo. Ei ole ihan vaan enemmänkin julkinen palvelu jossa annetaan tuövoima yms. palveluita. On siellä myös vapaaehtoistyöntekijöitä. KW syö odotellesan jäätselön paikallisessa baarissa. Naapuripöydän paikalliset tädit tarkkailevat muukalaisia.
.
Karmo on ollut ratissa tähän saakka mutta nyt päätetään vaihtaa kuskia. Vähäisen ähkimisen ja peileistä ajon jälkeen alkaa auto mahtua ajoradalle Mirjankin käsissä. Tiet eivät ole kovin leveitä ja vastaan tulee paljon leveitä rekkoja. Vähän meinoo aina ravin puolelle ryykkyyttää ja KWtä hirvittää... onneksi on vakuutus.
Päätämme ottaa päivän päätteksi vaihtelua reittiin ja suuntaamme sisämaahan kartassa näkyvän vuorialueen yli johonkin pieneen paikkaan yöksi. Lenkkiä näyttäisi tulevan hiukan yli 100 km joten ei aiheuta muutoksia varsinaiseen ohjelmaan. Teiden luokituksella ei ole mitään loogista yhteyttä niiden laatuun. Syrjään menevä pikkutie on paremmassa kunnossa kuin rannan suuntainen päätie paikoin. Teiden kunnostukseen näytetään panostettavan ihan kovasti. Tämän tästä on kylttejä joisssa kerrotaan Australian tieverkoston kunnostamisesta. Tietyöt katkaisevat ajoittain matkan. Työtä tehdään hartiavoimin lapiolla ja pienillä koneilla. Pötkähdämme kahvitauolla nokkaunille omaan yksityiseen "salonkiin". Ilta alkaa hämärtyä ja päätämme yöpyä seuraavassaa kaupungissa Biloelassa jos vain siellä on sopiva paikka. Meren rannalla pärjäisi hyvin ilman ilmastointia, mutta mantereella on saatava mielellään sähköpaikka, että saa koneviilennystä ja kuivatusta.
Tie nousee huikean kauniilla ja mutkaiselle reitille. Uutta suorempaa reittiä louhitaan alempana. Tulemme Biloelan kaupunkiin. Kyltti osoittaa täällä olevan myös hiilIkaivoksen. Pienen lisälenkin jälkeen löytyy leirintäalue ihan keskustasta. Hinta 25 dollaria. Jokaisella vaunupaikalla on oma suihku ja vessa. Aamulla syy paljastuu. Leirintäalue on pääasiassa hiilitehtaan sopimuSkäytössä reissulaisten majoittamiseen. Ilmastoitu mökki maksaisi 95 dollaria yöltä. Mökkiin mahtuisi 2 parivuoteeseen ja lisävuoteelle kolmas.
Erään Pikkukulän raitilla on Neighbourhood house. Mirjan pitää päästä tarkistamaan onko se sama kuin suomalainen kylätalo. Ei ole ihan vaan enemmänkin julkinen palvelu jossa annetaan tuövoima yms. palveluita. On siellä myös vapaaehtoistyöntekijöitä. KW syö odotellesan jäätselön paikallisessa baarissa. Naapuripöydän paikalliset tädit tarkkailevat muukalaisia.
.
Karmo on ollut ratissa tähän saakka mutta nyt päätetään vaihtaa kuskia. Vähäisen ähkimisen ja peileistä ajon jälkeen alkaa auto mahtua ajoradalle Mirjankin käsissä. Tiet eivät ole kovin leveitä ja vastaan tulee paljon leveitä rekkoja. Vähän meinoo aina ravin puolelle ryykkyyttää ja KWtä hirvittää... onneksi on vakuutus.
Päätämme ottaa päivän päätteksi vaihtelua reittiin ja suuntaamme sisämaahan kartassa näkyvän vuorialueen yli johonkin pieneen paikkaan yöksi. Lenkkiä näyttäisi tulevan hiukan yli 100 km joten ei aiheuta muutoksia varsinaiseen ohjelmaan. Teiden luokituksella ei ole mitään loogista yhteyttä niiden laatuun. Syrjään menevä pikkutie on paremmassa kunnossa kuin rannan suuntainen päätie paikoin. Teiden kunnostukseen näytetään panostettavan ihan kovasti. Tämän tästä on kylttejä joisssa kerrotaan Australian tieverkoston kunnostamisesta. Tietyöt katkaisevat ajoittain matkan. Työtä tehdään hartiavoimin lapiolla ja pienillä koneilla. Pötkähdämme kahvitauolla nokkaunille omaan yksityiseen "salonkiin". Ilta alkaa hämärtyä ja päätämme yöpyä seuraavassaa kaupungissa Biloelassa jos vain siellä on sopiva paikka. Meren rannalla pärjäisi hyvin ilman ilmastointia, mutta mantereella on saatava mielellään sähköpaikka, että saa koneviilennystä ja kuivatusta.
Tie nousee huikean kauniilla ja mutkaiselle reitille. Uutta suorempaa reittiä louhitaan alempana. Tulemme Biloelan kaupunkiin. Kyltti osoittaa täällä olevan myös hiilIkaivoksen. Pienen lisälenkin jälkeen löytyy leirintäalue ihan keskustasta. Hinta 25 dollaria. Jokaisella vaunupaikalla on oma suihku ja vessa. Aamulla syy paljastuu. Leirintäalue on pääasiassa hiilitehtaan sopimuSkäytössä reissulaisten majoittamiseen. Ilmastoitu mökki maksaisi 95 dollaria yöltä. Mökkiin mahtuisi 2 parivuoteeseen ja lisävuoteelle kolmas.
Bargarassa 9.12.201
Linnut heräävät Bargaran aamun valjetessa.
Bargaran leirintäalueen (Bundaberg) aamu on rauhallinen. Väsymys on nukuttu pois ja heräämme puoli viisi paikallista aikaa. Aamukahvi maistuu ja suunnitelmassa on lähteä kunnon rantalenkille ennen lämpenemistä. Päivällä ei jaksa kuntoilla. Leirintäalueen huoltorakennuksen kattorakenteissa asustaa kesy opossumi jolle maistuu salaattitarpeet ja erityisesti banaani. Pitää pysyä alta pois ettei pizzaa niskaan...pissasi pakstimen päälle...
Ajelimme eilen Redcliffestä Bargaraan pienillä pysähdyksillä. Huoltiksen yhteydessä olevalta tuoretorilta hankittiin hedelmiä ja perunoita. Childersin pikkukaupungissa pysähdyttiin ihailemaan varsin omaperäistä kaupunkikuvaa. Lähes kaikki Childersin kaupungin rakennukset ovat kuin 1800-luvulta. Korkeille tolpille rakennettuja puutaloja, pitsikoristeita, suuria terasseja. Kaikista kameroista sattui loppumaan täällä yhtaikaa virrat ja oli pakko pyytää latauspaikkaa paikallisesta baarista, jotta saatiin muutama kuva. Baarissa oleva nuoriso nappasi kaljaa ja pörisi keskenään. Paikallisesta pullokaupasta (Bottleshop)hankittiin paikallista punkkua. Myyjästä ei oikein ollut valinnasa apua.
Käynnistimme vasta eilen grillauskauden. Motorhomen virityksiin kuuluu kyljestä ulos vetäistävä kaasugrilli. Samoin pöytä ja pari tuolia on piilossa jossain sivukolossa. Tuolit tosin ovat roikkuvaa chief-mallia ja piti ottaa vaunun sisätyynyistä korokepalat että yletyttiin syömään. Karmo paisteli pihveistä ihan syötäviä, Bottle-shopista hankittu punkku ei olut kummoista.
Vastakohtana Childersin idyllille on Bargaran uutukainen turismiin keskittävä kaupunki. Leirintäalueen faciliteetit on a-luokkaa, mutta hinta vain 30 dollaria yhdeltä yöltä. Illalla naapuriperheen kersat huudattivat pimeässa kovaäänisiä lintuja heiluttelemalla puiden alla valokeppejä.
Bundanbergin seutu on aikaisemin suurin sokeriruokojen tuottaja mutta on nyt aussien salaattikulho. Täällä tehdään myös rommia ja kasvatetaan lihakarjaa. Maisemassa tuotanto näkyi valtaisina peltoina. Pelloilla oli valtaisia liikuteltavia kastelujäjestelmiä ja kuljetukseen pienet rautatiet.
Matkalla oli alueita joissa kaikki talot oli rakennettu jopa parimetristen tolppien varaan.
Bargaran leirintäalueen (Bundaberg) aamu on rauhallinen. Väsymys on nukuttu pois ja heräämme puoli viisi paikallista aikaa. Aamukahvi maistuu ja suunnitelmassa on lähteä kunnon rantalenkille ennen lämpenemistä. Päivällä ei jaksa kuntoilla. Leirintäalueen huoltorakennuksen kattorakenteissa asustaa kesy opossumi jolle maistuu salaattitarpeet ja erityisesti banaani. Pitää pysyä alta pois ettei pizzaa niskaan...pissasi pakstimen päälle...
Ajelimme eilen Redcliffestä Bargaraan pienillä pysähdyksillä. Huoltiksen yhteydessä olevalta tuoretorilta hankittiin hedelmiä ja perunoita. Childersin pikkukaupungissa pysähdyttiin ihailemaan varsin omaperäistä kaupunkikuvaa. Lähes kaikki Childersin kaupungin rakennukset ovat kuin 1800-luvulta. Korkeille tolpille rakennettuja puutaloja, pitsikoristeita, suuria terasseja. Kaikista kameroista sattui loppumaan täällä yhtaikaa virrat ja oli pakko pyytää latauspaikkaa paikallisesta baarista, jotta saatiin muutama kuva. Baarissa oleva nuoriso nappasi kaljaa ja pörisi keskenään. Paikallisesta pullokaupasta (Bottleshop)hankittiin paikallista punkkua. Myyjästä ei oikein ollut valinnasa apua.
Käynnistimme vasta eilen grillauskauden. Motorhomen virityksiin kuuluu kyljestä ulos vetäistävä kaasugrilli. Samoin pöytä ja pari tuolia on piilossa jossain sivukolossa. Tuolit tosin ovat roikkuvaa chief-mallia ja piti ottaa vaunun sisätyynyistä korokepalat että yletyttiin syömään. Karmo paisteli pihveistä ihan syötäviä, Bottle-shopista hankittu punkku ei olut kummoista.
Vastakohtana Childersin idyllille on Bargaran uutukainen turismiin keskittävä kaupunki. Leirintäalueen faciliteetit on a-luokkaa, mutta hinta vain 30 dollaria yhdeltä yöltä. Illalla naapuriperheen kersat huudattivat pimeässa kovaäänisiä lintuja heiluttelemalla puiden alla valokeppejä.
Bundanbergin seutu on aikaisemin suurin sokeriruokojen tuottaja mutta on nyt aussien salaattikulho. Täällä tehdään myös rommia ja kasvatetaan lihakarjaa. Maisemassa tuotanto näkyi valtaisina peltoina. Pelloilla oli valtaisia liikuteltavia kastelujäjestelmiä ja kuljetukseen pienet rautatiet.
Matkalla oli alueita joissa kaikki talot oli rakennettu jopa parimetristen tolppien varaan.
Kolmas leiriyö Bundabergin lähistöllä
Lähdemme aamulenkille vielä kun aurinko on kohtuullisen alhaalla ja lämpötila siedettävä. Polku lähti metsään jossa oli suljettavat veräjät jottei kengurut ja muut elikot pääse pois alueelta. Näimme tosin vain mullikoita ja lintuja. Kengurun jäljet näimme puron varressa, mutta emme vieläkään ensimäistä kengurua!
Lenkin jälkeen uimaan. Komea hiekkaranta johonka mukavankokoiset aallot hyökyivät. Eilinen leiri oli kilometrien mitaisella koralihiekkarannalla. Tämä uimakelpoiseksi muokattu ranta oli muutaman sadan metrin mitainen ja avattu mustista pyöreistä kivennökeröistä joita jatkui riuttana aimarannan ulkopuolella
Uiminen aalloissa on sualaisen mukavaa. Vanhakin nyt nuartuu, vai miten se joululaulu menikään. Leirintäalueen huoltopuoli on huippuluokkaa. Suihkulooseja on useita kymmeniä ja loundryssäkin taisi olla kymmenkunta pesukonetta rivissä. Paukaijat kaikattivat omia juttujaan vaunun viereisessä puussa ja töyhtöhyypän näköinen kovaääninen lintu meinasi ottaa yksipuolisesti Mirjasta mittaa. Olisko ollut poikasia lähistöllä.
Kahviaamiainen lenkin jälkeen lisukkeena tuoretahedelmäsalaattia Pawpaw-kupisssa. Mikä lienee tuo pawpaw suomessa.. Niitä viljellään täällä paljon ja myydään kauppojen lisäksi suoaramyyntinä tiloilta. Ohutkuorinen, paksumaltoinen, keltainen hedelmä jossa isorakeista kutumaista siemenhöttöä. Painoa kilon kahtapuolta.
Leiri kasaan ja Bundabergin keskustaan kyselemään aktiviteetteja. Rommitehtaalle olisi päässyt tututustumaan ja illalla turtleretkelle. Päätettiin jättää molemman. Edellisen illan kilpikonnaretkellä oli ollut 278 turistia ja 10 kilpikonnaa munimassa. Väärä suhde. Lähellä olevasta ostosparatiisista löydettiin shortseja ja uusi kortti Ipadiin. Satasen kortti kesti kolme päivää. Karttaohjelma syö hulvattomasti nettiaikaa. Täyty koetaa pärjätä paperikartoilla.
Lenkin jälkeen uimaan. Komea hiekkaranta johonka mukavankokoiset aallot hyökyivät. Eilinen leiri oli kilometrien mitaisella koralihiekkarannalla. Tämä uimakelpoiseksi muokattu ranta oli muutaman sadan metrin mitainen ja avattu mustista pyöreistä kivennökeröistä joita jatkui riuttana aimarannan ulkopuolella
Uiminen aalloissa on sualaisen mukavaa. Vanhakin nyt nuartuu, vai miten se joululaulu menikään. Leirintäalueen huoltopuoli on huippuluokkaa. Suihkulooseja on useita kymmeniä ja loundryssäkin taisi olla kymmenkunta pesukonetta rivissä. Paukaijat kaikattivat omia juttujaan vaunun viereisessä puussa ja töyhtöhyypän näköinen kovaääninen lintu meinasi ottaa yksipuolisesti Mirjasta mittaa. Olisko ollut poikasia lähistöllä.
Kahviaamiainen lenkin jälkeen lisukkeena tuoretahedelmäsalaattia Pawpaw-kupisssa. Mikä lienee tuo pawpaw suomessa.. Niitä viljellään täällä paljon ja myydään kauppojen lisäksi suoaramyyntinä tiloilta. Ohutkuorinen, paksumaltoinen, keltainen hedelmä jossa isorakeista kutumaista siemenhöttöä. Painoa kilon kahtapuolta.
Redgliffen niemessä joulukuun 7. päivänä
Ensimmäinen yö vaunussa
Viimeinen lento syd-brisbane taas myöhässä ainakin tunnin. Ruokaa ei tarjottu kun ei ollut huolto toiminut jostain syystä. Lentoemot lupasivat hakea kahdellakympillä boaringgardia vastaan ruokaa lentoaseman kuppilasta. Kate putosi 15 dollariin todellisuudessa, mutta hyviä wrappeja sieltä sai. Otettiin eväät mukaan ja syöksyttiin laukkujen kanssa taksiin.
Huolimatta kaikista viiveistä ehdittiin kuitenkin hakemaan motorhome. Kahdelle asukkaalle mersu. Kaikki tarvikkeet on varattu valmiiksi paiokoilleen. Omat kamat pitää järjestää ja pitää kamppeet myös paikoillaan. Vuokraamossa setvittiin asioita tunnin verran ja päätettiin ottaa kattava vakuutus autolle. Jos olisi osavakuutusa niin selvittelyt voisivat olla konstikkaita. Vakuutus noin 700 euroa kuukaudelta. Olisi varmaan edullisempi ottaa suoraan vakuutussyhtiöltä. Saatiin muka jotakin alennuksia, mutta kyllähän näille yhteishintaa kertyy. Jos tarvii jotain rempata matkalla, niin hankitaan ja saadaan rahat takaisen palatessa.
Auton käyttöön on videobriefaus joka annetaan käteen.. Helppoa virkailijoille. Auton kaikki toiminnot esitellään selkeästi. Sitten vain kartat ja paperit kyytiin ja taipaleelle. No ompa kovat hälytysääney jos jää käsäri tms sopimatonta päälle....hei auto liikkuu...vasdmmanpuoleinen liikenne, mietn se menikään... Onneksi on täysvakuutus... Hei mitenkäs ne moottoriteiden rampit kiertyy vasemmanpuoleisessa... No sieltähä ne löytyy...onneksi on täysarvovakuutus.
Leirintäalue löytyy karttakirjasta jonka autovuokraamo ystävällisesti lahjoitti. Kello on täällä iltapäivää ja Suomessa siis taas aamu. Nyt iskee hirvittävä väsymys. Liikaa valvottuja öitä putkeen. Karmo meinaa simahtaa rattiin. Onneksi ei ole pitkä matka leitrintään. Komea niemialue nimeltään Redcliffe. MAllia rantarakentamiseen Kuopioonkin. Täytyy kuvata hulppeaa rakennettua laguunialuetta joka on täynnä komeita pientaloja. Purjeveneet omassa rannassa killumassa.
Leirintäalue löytyy. Hinta 30 paikallista valuuttaa yöltä. Siisti, sähköpaikka, ranta lähellä, huoltorakennus siisti. Ruokakauppa löytyy lähistöltä amiaistarpeiden hankintaan.
Vaunun pienoinen saniteetti toimii. Viimeisillä voimilla suihkuun ja iltapalalle. Sitten täydellinen sammuminen ja sikeää unta aamun saakka. Vähän väliä roimii pieniä sadekuuroja, suhteellinen kosteus noin 80. Forecast lupaa koko viikolle kuuroja, ehkä Myös hieman lämpimämpää ilmavirtaa pohjoisesta. Ollaan 27 astetta eteläistä leveyttä päiväntasaajan eteläpuolella.
Viimeinen lento syd-brisbane taas myöhässä ainakin tunnin. Ruokaa ei tarjottu kun ei ollut huolto toiminut jostain syystä. Lentoemot lupasivat hakea kahdellakympillä boaringgardia vastaan ruokaa lentoaseman kuppilasta. Kate putosi 15 dollariin todellisuudessa, mutta hyviä wrappeja sieltä sai. Otettiin eväät mukaan ja syöksyttiin laukkujen kanssa taksiin.
Huolimatta kaikista viiveistä ehdittiin kuitenkin hakemaan motorhome. Kahdelle asukkaalle mersu. Kaikki tarvikkeet on varattu valmiiksi paiokoilleen. Omat kamat pitää järjestää ja pitää kamppeet myös paikoillaan. Vuokraamossa setvittiin asioita tunnin verran ja päätettiin ottaa kattava vakuutus autolle. Jos olisi osavakuutusa niin selvittelyt voisivat olla konstikkaita. Vakuutus noin 700 euroa kuukaudelta. Olisi varmaan edullisempi ottaa suoraan vakuutussyhtiöltä. Saatiin muka jotakin alennuksia, mutta kyllähän näille yhteishintaa kertyy. Jos tarvii jotain rempata matkalla, niin hankitaan ja saadaan rahat takaisen palatessa.
Auton käyttöön on videobriefaus joka annetaan käteen.. Helppoa virkailijoille. Auton kaikki toiminnot esitellään selkeästi. Sitten vain kartat ja paperit kyytiin ja taipaleelle. No ompa kovat hälytysääney jos jää käsäri tms sopimatonta päälle....hei auto liikkuu...vasdmmanpuoleinen liikenne, mietn se menikään... Onneksi on täysvakuutus... Hei mitenkäs ne moottoriteiden rampit kiertyy vasemmanpuoleisessa... No sieltähä ne löytyy...onneksi on täysarvovakuutus.
Leirintäalue löytyy karttakirjasta jonka autovuokraamo ystävällisesti lahjoitti. Kello on täällä iltapäivää ja Suomessa siis taas aamu. Nyt iskee hirvittävä väsymys. Liikaa valvottuja öitä putkeen. Karmo meinaa simahtaa rattiin. Onneksi ei ole pitkä matka leitrintään. Komea niemialue nimeltään Redcliffe. MAllia rantarakentamiseen Kuopioonkin. Täytyy kuvata hulppeaa rakennettua laguunialuetta joka on täynnä komeita pientaloja. Purjeveneet omassa rannassa killumassa.
Leirintäalue löytyy. Hinta 30 paikallista valuuttaa yöltä. Siisti, sähköpaikka, ranta lähellä, huoltorakennus siisti. Ruokakauppa löytyy lähistöltä amiaistarpeiden hankintaan.
Vaunun pienoinen saniteetti toimii. Viimeisillä voimilla suihkuun ja iltapalalle. Sitten täydellinen sammuminen ja sikeää unta aamun saakka. Vähän väliä roimii pieniä sadekuuroja, suhteellinen kosteus noin 80. Forecast lupaa koko viikolle kuuroja, ehkä Myös hieman lämpimämpää ilmavirtaa pohjoisesta. Ollaan 27 astetta eteläistä leveyttä päiväntasaajan eteläpuolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)